Pentti Linkolan linja pitää edelleen

Jyväskylässä keskiviikkona alkaneiden Kirkon ympäristöpäivien odotetuin vieras oli kaikkien tuntema, vaikkakin sitkeästi mediajulkisuutta kartteleva luonnon ja maapallon elokehän puolustaja, kalastaja ja kirjailija Pentti Linkola, 81.

Jo yhdeksättäkymmenettään käyvä luontoikoni ei ollut luopunut tavaramerkeistään: päällä oli edelleen ruudullinen paita ja maastohousut.

Samoin Jyväskylään ei vieläkään tultu Hämeen Vanajavedeltä henkilöautolla – jos ei polkupyörälläkään.

Viimeisen matkaosuuden Tampereelta Jyväskylään Linkola jyskytti junassa, jonka kulkua viivästytti Orivedellä tapahtunut henkilöonnettomuus peräti 2,5 tunnilla.

Nuorena kirkosta eronnut Linkola ilmoitti heti aluksi, että oli tullut Jyväskylään mielellään. Hän on myös muutama vuosi sitten liittynyt takaisin kirkkoon ”siihen liittyvien monien myönteisten asioiden takia”.

–?Esimerkiksi maapallolla elämää ylläpitävän elokehän syntyminen on helpompi selittää kuulijoille luomiskertomuksen kuin evoluutioteorian avulla, Linkola sanoi.

–?Ja vaikka silmän kehittyminen evoluution tuloksena on ollut minulle nuoresta pitäen mysteeri, uskoisin mielelläni, että silmä on luotu. Minun on nimittäin vaikea ymmärtää, mitä silmä teki, ennen kuin se oli siinä kehityksen vaiheessa, että se näki, Linkola heitti.

Ei tämä enää kauaa kestä

Kosmologian ja paleontologian hienoista tieteenaloista huolimatta vain maapallon elävällä kehällä on Linkolan mielestä merkitystä.

–?Sen arvo ylittää maapallolla kaiken muun. Siinä se tulee lähelle uskoa. Elävä kehä on enemmän kuin siihen kuuluvien lajien ja elämänmuotojen tulos. Sen yläpuolella on jotain muuta, hän sanoi.

Syväekologiksi esitelty Linkola selitti olevansa syväekosofi, jonka elämänkatsomus on syntynyt syväekologian perustalta.

–?Siinä katsoja on ihminen, joka kuitenkin on vain yksi laji muiden maapallon lajien joukossa. Siinä ihminen ei saa uhmata muiden lajien olemassaoloa eikä ihmisten määrä saa kasvaa liian suureksi, hän selitti.

Väestöasiassa ekosofia meneekin ristiin kirkon ajattelun kanssa, jossa jokainen elämä on arvokas.

–?Jatkuvasti kasvava väestö ei kerta kaikkiaan mahdu maapallolle. Jos väestökysymystä ei ratkaista, muullakaan elämällä ei ole mahdollisuutta. Kaikki elämäntavat ovat mahdottomia, jos väestö on ylisuuri, Linkola sanoi.

Sopivana ratkaisuna Linkola mainitsi periaatteen ”yksi poikanen yhtä naarasta kohden”.

Sen verran turhautunut nykymenoon Linkola silti oli, ”ettei enää lue Rion kokousten selostuksia” ja ”pitää kaikkea mediassa nykyisen yhteiskuntamuodon kuolinkertomuksena”.

Markettien tavarapaljoutta katsellessaan hänelle on tullut ajatus, ettei tämä enää kauaa kestä, kun 99 prosenttia myynnissä olevista tuotteista on tarpeettomia tai haitallisia.

–?Elämä itsessään on silti arvokasta. Niin kauan kuin elonkerroksesta maapallolla on jäljellä vähänkin, lopun tuloa kannattaa hidastaa lasilaatuja kierrättämällä ja muilla minimaalisilla toimilla.

Tärkeää on myös luonnon rauhoittaminen Linkolan luonnonperintösäätiön kautta lahjoitusvaroin.

–?Vaikka kohteet 200, 300 tai 400 vuoden kuluttua otettaisiin käyttöön tai ne myrkyttyisivät tai lopulta tuhoutuvat ydintalvessa, rauhoittaminen on tärkeää, Linkola ilmoitti.

Päämäärätön kehittyminen ärsyttää

Kirkon myönteisiin ilmiöihin kuuluvat Linkolan mukaan myös ”papit ja uskovat, jotka ovat fiksuja ja älykkäitä, ystäviä tai mahdollisia ystäviä”.

Linkola kehui eläköitynyttä Kuopion piispaa Wille Riekkistä, joka hiippakuntansa yhden kirkkoherran kanssa halusi lähes kilvan myydä metsää rauhoitettavaksi.

Tai Espoon entistä piispaa Mikko Heikkaa, ”joka viimeiseen saakka yritti vältellä lentomatkustamista, koska se on tuhoisaa ilmakehälle”.

Kehuja sai myös kirkkoherra, joka pani uransa alttiiksi metsänsuojelukiistassa. Tuloksena seurakunnan metsä suojeltiin ja kirkkoherra jatkoi virassaan.

Puheenvuoronsa lopulla Linkola tunnusti, että väestökysymyksen lisäksi kielteisiä asioita tai sanoja hänelle yleisesti ovat myös kasvu, kehitys, muutos ja uusi.

Linkolaa ärsyttää, että koko ajan vaaditaan kehittämään ja kehittymään, vaikka ei tiedetä mihin suuntaan, ja millaiset ovat kehittämisen vaikutukset.

–?Rajaton kehittäminen on mahdotonta rajallisessa tilassa. Kirkon hyvä puoli on, että edes se jarruttaa tätä hieman.

–?Jokaisessa maailman autossa on jarru ja pakki, mutta tässä kehittämisessä sitä ei ole. Miksei voitaisi mennä takaisin johonkin vaiheeseen, joka on ollut kaikelle elämälle parempaa, Linkola kyseli.