Silja Eränen on koukussa pitsiin

Silja Eränen löysi vuonna 2007 äitinsä jäämistöstä jätesäkillisen lankoja. Sisarukset tyrkyttivät valtavaa lankamäärää toisilleen, mutta lopulta ne lankesivat kuitenkin Eräselle.

– Mietin, että eihän näistä saa mitään tehtyä, ovat niin ohutta lankaa, talouspäällikkönä työuran tehnyt Eränen kertoo.

Hän kokeili yhtä ja toista. Kolmattakin.

– Tuli vain sutta ja sekundaa ja alkoi hatuttamaan.

Sitten veljen vaimo näytti Eräselle pitsiliinan mallia ja siitä se lähti. Ohut lanka toimi pitsiliinassa hienosti, jos sen käytti kaksinkertaisena.

Nyt Suomen käsityön museon aulagallerian seiniä koristaa valtava määrä äidin perintölangoista tehtyjä pitsiliinoja. Kaikki liinat ovat keskenään erilaisia. Yhdistävä tekijä pitsimäisen kuvion ohella on värimaailma. Yksi seinistä on punainen, yksi valkoinen, ja kolmas tummansinistä ja petrolinväriä yhdistävä. Kaiken kaikkiaan liinoja on syntynyt kuudessa vuodessa noin 350 kappaletta.

– Tämä on vähän niin kuin hapankorpun syönti – kun yhden on saanut syötyä, toista tekee jo mieli, Eränen nauraa.

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun langat loppuvat ja jätesäkin pohja häämöttää.

– Kuule, minä varmaan lopun ennen sitä, Eränen nauraa.

Eränen nauraa, että siinä missä hän sai äidiltään perinnöksi jätesäkillisen lankoja, hänen poikansa saavat saman säkillisen pitsiliinoja.

Koukussa pitsiin Näyttely Suomen käsityön museon Aulagalleriassa 2.3.2014 asti.

Kuvateksti: Silja Eränen näytti pitsiliinojaan käsityön museon henkilökunnalle, joka innostui heti varaamaan hänelle aulagallerian näyttelytilaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.