Suru näkyy Minja Revonkorven taiteessa

Kuvataiteilija Minja Revonkorpi menetti vauvansa kaksi vuotta sitten. Siitä alkoi pitkä surun tie. Vakavasta sydämen rytmihäiriöstä kärsinyt Niila ennätti elää neljä ja puoli kuukautta. Viimeisen viikonlopun suru oli niin raskasta, että se melkein musersi alleen.

– Suru oli niin fyysistä, että oksetti ja pyörrytti. Kaikki oli epätodellista. Mutta Niila eli kokonaisen elämän. Olen kiitollinen, että saimme tuntea hänet, Revonkorpi sanoo nyt.

Aiemmin sovitut velvollisuudet toivat elämään normaalin arjen, mutta pahimman surun aikana Revonkorpi ei tehnyt töitä. Suruajan töistä löytyy paitsi tummuutta, myös toivoa ja heleyttä.

– Tajusin, mistä teokset kumpusivat, ja annoin vain tulla.

Lue lisää Sunnuntaisuomalaisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.