Täällä Aarne Tanninen, Jämsä ja Washington

Puhelimeen vastaa tutunoloinen ääni. Se ei kuitenkaan sano, että ”täällä Aarne Tanninen, Washington”, vaan ainoastaan että ”Aarne Tanninen”. Paikaksi voitaisiin liittää perään ”koti, Helsinki”.

Jämsäläinen halusi selvittää, mitä kuuluu aikoinaan koko kansan tuntemalle miehelle, jonka uutisraportteja ulkomailta seurattiin suurella mielenkiinnolla.

Moni varmasti muistaa legendaarisen reportterin Aarne Tannisen, 81. Mutta kuinka moni tietää hänen olevan kotoisin Jämsästä. 

– Kyllä, ehdottomasti olen Jämsästä! Siellä sitä tuli vietettyä lapsuus ja nuoruusvuosia. Asuttiin kivikoulun yläkerrassa, äitini oli kansakoulun opettaja. Isä rakensi meille omakotitalon Lammasmäentielle vuonna 1952.

Uravalintaan vaikuttivat suuresti juuri koulun vinttiin isän jemmaamat vanhat Hesarit. Siellä Aarne-poika luki hurmioituneena Eero Petäjäniemen juttuja Lontoosta ja ilmoitti vanhemmilleen, ettei hänestä tulekaan lentäjää, vaan toimittaja, ”sellanen Petäjäniemi.” Ja niin valtiotieteen opinnot veivät sittemmin nuoren miehen Helsinkiin.

Aarnen toimittajan uran alkoi Jämsässä, Koillis-Hämeen kesätoimittajana.

– Sitten kävi niin, että Uusi Suomi palkkasi minut. Vuonna 1958 lehden päätoimittaja, joka muuten oli muuan Eero Petäjäniemi, kutsui minut yllättäen puheilleen, ja tarjosi kirjeenvaihtajan paikkaa Moskovassa. Minulla oli vartti aikaa tehdä päätös. Niin sitä sitten lähdettiin Moskovaan, missä vierähtikin viisi vuotta, Aarne muistelee.

Moskovaan Aarnen työn perässä muuttivat myös vaimo Oili sekä kahden kuukauden ikäinen tytär. Oilin ura keramiikkataiteilijana Arabialla katkesi, mutta tilalle tuli jotain muuta. Nyt Oili tunnetaan palkittuna lastenkirjailijana.

– Perheeni sopeutui uusiin paikkoihin erinomaisesti. Näin minä niitäkin kirjeenvaihtajia, joilla ei asiat olleet yhtä hyvin. Jos vaimo ja lapset eivät viihtyneet, aika vaikeaa se oli.

Moskovan jälkeen Tannisen perhe muutti takaisin Helsinkiin, kunnes työt veivät jälleen ulkomaille, tällä kertaa neljäksi vuodeksi Lontooseen. Tannisten lapset, kaksi tytärtä, aloittivat koulutiensä siellä. Nykyään toinen tyttäristä on Ateneumin johtaja, ja toinen työskentelee eräässä kansainvälisessä firmassa.

Lontoon pestin jälkeen, vuonna 1970, Aarne siirtyi Uudesta Suomesta Yleisradion uutistoiminnan päälliköksi. 11 vuotta myöhemmin hänestä tuli Ylen Yhdysvaltain pääkirjeenvaihtaja ja se kuuluisa reportaasin päättävä lause syntyi.

Aarnen viimeiseksi asemapaikaksi vakiintui Washington, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä asti, vuoteen 1994.

– Hyvin ovat eläkevuodet sujuneet. Alkuun me vietimme talvet ulkomailla ja ainoastaan kesät Suomessa. Mutta ei sitä enää jaksa niin reissata. Ja onhan tässä jo ihan tarpeeksi matkusteltu, Aarne kertoo.

Jämsässä Tanniset käyvät pari kertaa vuodessa, lähinnä hautausmaalla hoitamassa läheisten hautoja.

Toki tärkeitä ystävyyssuhteita liittyy nimenomaan Jämsään.

– Kavereista Virtasen Jukka sinne on enemmän pitänyt yhteyksiä. Minä olin niin kauan ulkomailla, että tiiviit suhteet Jämsään ovat katkenneet. Mutta kyllä se tärkeä paikka minulle edelleen on.

Jos sinulla on mielessä joku entinen jämsäläinen, jonka kuulumiset haluat panna ajan tasalle, anna siitä meille vinkki: kaupunkilainen@keskisuomalainen.fi tai johanna.suominen@pp2.inet.fi.