Timo Koivisto: Uuden mahdollisuuden perässä

Jyväskylän kaupunginjohtajaehdokkaiden kärkikaartissa on vain yksi vahva hakija, jolla on SDP:n jäsenkirja ja hän on apulaiskaupunginjohtaja Timo Koivisto, 44.

Tosin demarina Koivistoa pidetään sillä tavalla laajakatseisena, ettei häntä vasemmalla aina kiitellä. Monet palveluverkon supistukset sekä koulujen ja uimarantojen lakkautukset henkilöityvät Koivistoon, kuten myös Altek Aluetekniikan hoitamien urakka-alueiden kilpailutus ja jopa altekilaisten irtisanomiset.

Ministerin puoliso ja ministerien avustaja

Enemmän Koiviston demariudesta muistuttaakin puoliso Susanna Huovinen, kolmen hallituksen ministeri ja kansanedustaja vuodesta 1999.

Poliittista taustaa löytyy toki Koivistolta myös lapsuuden kodista Pirkkalasta, jossa mies ehti opiskeluaikanaan olla vajaan yhden kauden kunnanvaltuutettuna. Hänen isänsä Risto Koivisto (sd.) oli samaan aikaan kunnanhallituksen puheenjohtajana, minkä jälkeen Pirkkalan viimeisenä kunnanjohtajana vuoteen 2009. Viimeisenä siksi, että Pirkkala siirtyi pormestarimalliin, jota Risto Koivistokin aktiivisesti edisti.

Timo Koivisto jätti Pirkkalan kunnanvaltuuston valmistuttuaan oikeustieteiden kandidaatiksi ja päästyään töihin Poriin Satakuntaliiton hallintosihteeriksi ja pian seuraavalle portaalle hallintopäälliköksi. Tästä tehtävästä Koivisto jäi virkavapaalle siirtyäkseen poliittiselle virkamiesuralle. Mutta Poriin hän ei enää palannut, vaan usean ministeriön kautta Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 2005.

Koivisto ehti toimia kolmen demariministerin poliittisena erityisavustajana: kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen, pääministeri Paavo Lipposen ja valtionvarainministeri Antti Kalliomäen.

Mönkäreen hommissa tehtäviin kuului erityisesti elinkeino-, energia- ja omistajapolitiikan kysymyksissä avustaminen. Lipposen ja Kalliomäen avustajana Koivisto johti erityisavustajaryhmää ja toimi ministeriryhmien sihteerinä. Koivistosta syntyi puolueen ulkopuolella käsitys, että hän hoiteli ison osan substanssista samalla, kun ministerit keskittyivät taiteelliseen vaikutelmaan.

Ehdolla jo Kettusen seuraajaksi

Rakkaus synnytti ensimmäisen kytköksen Jyväskylään, sillä eduskunnassa hän kohtasi Susanna Huovisen. Koivistosta tuli parisuhteen myötä pian viikonloppujyväskyläläinen.

Kun Pekka Kettuselle ryhdyttiin hakemaan seuraajaa 2004, nousi vähän päälle kolmekymppisen Koiviston nimi nopeasti esille. Jyväskylän demareiden sisäinen hajaannus johti kuitenkin siihen, että valtuustoryhmä asettui vanhemman valtiomiehen Kalevi Olinin taakse.

Kun Markku Anderssonin valinnan jälkeisenä syksynä 2004 julistettiin neljän toimialajohtajan virat julkiseen hakuun, asettui demariväki tanakasti puolustamaan tonttiaan. Suurimman valtuustoryhmän piti saada oma mies edes kakkosvirkaan, kun ykkösvirka lipsahti kevään tuoksinassa kokoomukselle. Kaupat syntyivät, kaupunginhallitus muutti liiketoimialajohtajan pätevyysvaatimuksiksi oikeustieteellisen perustutkinnon. Ja paikka oli Timo Koiviston.

Koivisto-Huovisen perhe valitsi Jyväskylässä asuinpaikaksi Säynätsalon, joka on Huovisen kotiseutua. Perheeseen kuuluu 6- ja 10-vuotiaat pojat, joita Koivisto jää tarpeen tullen hoitamaan kotiin äkillisen sairastumisen sattuessa. Paratiisisaarten omakotiasukit tuskin haaveilevat muuttamisesta Kramsunkadulle kaupunginjohtajan virkatalon vintille.

Harmaa Anderssonin mies

Jos Koiviston piti lunastaa paikkansa ja uskottavuutensa liiketoimialajohtajana, hän on sen tehnyt. Kaupungin julkikuvassa hän ei ole näkyvä hahmo, koska seremoniamestarina apulaiskaupunginjohtaja harvoin joutuu olemaan.

Taustalla hänet kuitenkin tunnetaan pätevänä virkamiesjohtajana, nopeaälyisenä, selväsanaisena ja "helevetin rehtinä" miehenä – joka on erittäin lojaali Anderssonille.

Kaupungin yhtiöiden hallituksissa Koivisto on toiminut jäsenenä ja puheenjohtajana vuosia ja parhaillaan Jyväskylän Messut Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja Jyväskylän Kongressikeskus Oy:n hallituksen jäsenenä. Koiviston haasteena pidetään tiettyä varovaisuutta, kytkyä poliitikkopuolisoon ja epäilystä siitä, pystyykö hän haastamaan asioita, joita on ollut tekemässä Markku Anderssonin peesissä.

Kuntoilusta, kirjallisuudesta ja penkkiurheilusta pitävästä Koivistosta ei liiku juoruja kaupungin yöelämästä. Hän ei tiettävästi huuda pää punaisena työpaikalla tai muutenkaan menetä malttiaan.

Vaikka hyvä maine tuntuu tärkeältä ominaisuudelta tässä kaupunginjohtajakisassa, on Koivistoa arvosteltu jopa hieman harmaana virkamiehenä. Hänen persoonastaan sanotaan puuttuvan tietty hurmaava vauhdikkuus – siis se sellainen sytyttävä leimaus, jota ikävöidään Pekka Kettusesta hänen parhaimmilta vuosiltaan.

Kaupunkikuvan uudistaja

Älykkään huumorin ystävänä ja harjoittajana Koivistoa kuitenkin kehutaan. Visionäärisyydestä Koivisto antaa näytteen blogikirjoituksessa, joita julkaistaan kaupungin internetsivuilla. Koivisto otsikoi kirjoituksensa provosoivasti: "Tarvitsemme uuden Lutakon tunnelin!".

Vaikka Kaupungintalon kulmilta -blogipalsta ei saavuta valtavan laajaa yleisöä, ei Koivistoa voi suosion kalastelusta syyttää. Lutakon tunnelista kun on tullut tässä kaupungissa kaiken älyttömän tuhlaamisen symboli.

Koivisto myöntää provosoivansa tietoisesti, mutta ei lopulta peräänny kannastaan. Kaupunkikuvaa uudistavat hankkeet ovat Koiviston mielestä välttämättömiä eikä niitä pidä vältellä silloinkaan, kun talous on heikko.

Koivisto heittää lonkalta kysymyksen, onko kaupungin keskeltä maailman tappiin varattava neliökilometrin alue junien seisottamiseen, vai voisiko sen vapauttaa jollekin uudelle. Järkeenkäyvä kysymys, jota on jo Tampereella ryhdytty ratkaisemaan. Jyväskylän ratapihan kattamisesta riittäisi projektia ja poliittista kuplettia kaupunginjohtajan kahdeksanvuotiskaudelle, tai vaikka kahdelle.

 

Kuka?

Timo Koivisto

Syntynyt: Pirkkalassa 1970.

Työ: Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja 10.1.2005–

Koulutus: Oikeustieteiden kandidaatti, Turun yliopisto 1995

Kielitaito: englanti erinomainen, ruotsi hyvä, ranska alkeet, venäjä alkeet

Asuu: Säynätsalossa.

Perhe: Puoliso peruspalveluministeri Susanna Huovinen ja kaksi poikaa.

 

Julkaistu Keskisuomalaisessa 20.9.2014.