Vikkelä Jaska-koira nauttii moottoripyöräilystä

Joko mennään?!, Jaska tuntuu malttamattomana kysyvän.

Tassut steppaavat ja häntä heiluu, ja kun Jaska vihdoin pääsee ulos, se hyppää hujauksessa omalle paikalleen – moottoripyörän taakse!

Eikä minkä tahansa pyörän, vaan isäntänsä Pave Perälän Harrikan.

Ennen ei Jaska kuitenkaan pääse vauhdin hurmasta nauttimaan, ennen kuin turvavyöt on asiaankuuluvasti kiinnitetty.

Kun pyörä sitten vihdoin liikkuu, Jaska nauttii matkanteosta silminnähden. Kuono korkealla se haistelee kevään tuoksuja ja seuraa tarkkana, josko liikkeellä olisi muitakin nelijalkaisia.

Kaikkien kaveri

Tämä vauhdikas parivaljakko kiinnittää huomiota ja Pave onkin saanut tottua päiden kääntymiseen ja sormella osoitteluun.

Toistaiseksi ilma on tänä keväänä ollut sen verran viileää, että Jaska on päässyt vain lyhyille lenkeille. Jaska on kuitenkin tottunut moottoripyöräilijä. Pidemmille reissuille se on päässyt muun muassa kokoontumisajoihin useampaan kertaan Ristiinaan ja Jyväskylään.

– Jaska on kaikkien kaveri niin kokoontumisajoissa kuin muuallakin. Kaikki myös muistavat Jaskan – mutta eivät minua. Vaan ei se minua haittaa, Pave sanoo ja nauraa.

Matkatuliaisia Kreetalta

Pavesta tuli koiran omistaja pyytämättä, ja vähän yllätyksenäkin. Hän oli ystäväporukan kanssa lomalla Kreetalla, josta he olivat vuokranneet huvilan.

– Yksi lauantai-ilta pojat tulivat baarista ja ihmettelivät, kun kaksi valkoista kania juoksee jaloissa. Ne seurasivat poikia uima-altaalle. Valossa ne osoittautuivat kuitenkin koiranpennuiksi, Pave kertoo.

Sittemmin kävi ilmi, että pennut oli tuotu siihen tarkoituksella, koska huvilan edestä löytyi iso, ilmarei´illä varustettu pahvilaatikko.

– Tämä ei kuulemma ole siellä ollenkaan tavatonta, Pave toteaa.

Yksi kavereista sanoi tuovansa toisen pennun Suomeen.

– Minä sanoin sitten pitkällisen, seitsemän sekunnin miettimisen jälkeen, että jos sinä tuot tuon toisen, minä otan toisen, jolloin koirat pääsevät naapureiksi.

– Minulla ei ole ikinä ollut koiraa, enkä ollut koskaan ajatellut sellaista ottaakaan. Olen aina sanonut, että jos se jää yhtä huonolle huolenpidolle kuin minä, niin minuahan syytetään justiinsa eläinrääkkäyksestä, Pave sanoo ja nauraa.

Sittemmin Pave on saanut huomata, että Jaska on paremmalla huolenpidolla kuin hän itse.

Matkatoimiston oppaat selvittivät Kreetalla, että koirat pääsevät Suomeen samalla lennolla ja etteivät ne joudu karanteeniin. Niinpä Jaska sai sirun, rokotukset ja passin Kreetalla. Toinen pennuista kuitenkin sairastui ja kuoli, joten Suomeen ja Keuruulle syyskuun alussa vajaat neljä vuotta sitten matkasi vain Jaska.

Pave on miettinyt, että mitähän kaikkea Jaska on ensimmäisinä elinviikkoinaan mahtanut kokea. Jotakin ikävää varmaan, sillä kun Pave ottaa oliiviöljypohjaista käsirasvaa, Jaska vetää heti takapakkia.

– Jos otan jotain muuta rasvaa, se ei ole moksiskaan.

Innokas motoristi

Vauhdin makuun Jaska pääsi jo pentuna.

– Se matkusti edellisen mopon tankkilaukussa. Pitihän sitä heti ajeluttaa, kun ei sitä viitsinyt kotia yksin jättää, Pave sanoo.

Talven aikana Jaska kasvoi kuitenkin niin suureksi, että tankkilaukkuun sitä ei voinut enää sulloa. Niinpä Pave teki sille tankkilaukun kansiosasta telineen takapenkille, jossa se istuu tai seisoo valjaissa.

– Pidemmillä matkoilla laitan sen suojaksi hupun. Keskustassa ajellessa vauhti on niin hiljainen, että kate riittää suojaksi.

Jaska on niin innokas motoristi, että nähtyään moottoripyörän talvella tallilla, se hyppäsi heti sen päälle ja odotti, koska lähdetään.

– Kun tänä keväänä hain Jaskan boxin parvekkeelta, se arvasi heti, mitä on luvassa, Pave sanoo ja hymähtää.

Vikkelä ja vilkas koira

Jaska on Paven matkassa kaikkialla, mihin sen vain voi ottaa. Pave on myös suosiolla karsinut omia menojaan, sillä eihän sitä parasta kaveriaan halua vieraalle jättää.

– Koirasta on muutenkin huolehdittava. On sitten vaikka minkälainen sunnuntaiaamunkrapula, koira on käytettävä ulkona, Pave sanoo.

Jaskan tarkka ikä tai rotu ei ole tiedossa.

– Sanon kaikille, että se on Seropikr eli sekarotuinen piski Kreetalta. Joku on kysynyt, että onko se Bretoni. Hyvin voisi valehdella, että sehän se on, mutta kun ei oikein kuulu tapoihin tuo valehtelu, Pave sanoo ja naurahtaa.

Jaskalla ei muita etelänmaalaisten elkeitä ole kuin vikkelyys ja vilkkaus. Kylmä järvivesi ei sitä arveluta ja lumestakin se tykkää aivan hulluna.