Äiti huolestui, kun Bella Forsgrénia ei yhtenä päivänä kuulunut koulusta kotiin – lue vihreiden ääniharavan tarina Etiopiasta eduskuntaan

Jos eduskuntavaalit eivät olisi ohi, tilanne vaikuttaisi vaalitempulta.

Kuljemme Bella Forsgrénin, 27, kanssa Tourujoen rannalla. Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät ja vähintään joka toisella vastaantulijalla on asiaa vihreiden uudelle kansanedustajalle.

– Näytä niille Bella!

– Onneksi olkoon!

– Hyvin vedit A-Studiossa!

– Me äänestettiin sinua kumpikin: minä ja koira.

Siihen nähden, että Forsgrénia on pidetty tämänkin lehden vaalianalyyseissa lähinnä yliopisto-opiskelijoiden suosikkina, on kommentoijien joukko silmiinpistävän monipuolinen. On keski-ikäistä pariskuntaa, parrakasta lintubongaria ja vaimonsa haudalle kukkia vievää leskimiestä.

Tämä kuvastaa Forsgrénin mukaan myös hänen kannattajakuntaansa. Forsgrén keräsi eduskuntavaaleissa 4 354 ääntä.

– Vanhempi ikäpolvi on herännyt lastenlapsiensa kautta siihen, että me nuoret katsomme esimerkiksi ilmastoasioissa pitkälle tulevaisuuteen. Yleisin ihmistyyppi, joka tuli kampanjan aikana juttelemaan, oli noin 65-vuotias rouva tai herra, Forsgrén sanoo.

Hän ottaa onnittelut hymyillen vastaan, mutta pienestä arastelusta on helppo havaita, että Forsgrén ei ole tottunut tällaiseen.

– Tiistaina juoksin Helsingin rautatieasemalta kohti eduskuntataloa, kun kaksi tuntematonta tuli onnittelemaan. En aluksi hiffannut lainkaan, mistä he minut tietävät. Sitten tuli oivallus, että "ahaa, ihmiset lukevat uutisia", Forsgrén nauraa.

Forsgrén on valinnut haastattelupaikaksi Tourujoen luontopolun, koska se tarjoaa Jyväskylän keskustassa asuvalle poliitikolle mahdollisuuden päästä nopeasti luonnonrauhaan.

Polkua ei ole vielä kunnostettu, ja kulkijat joutuvat kiipeilemään tykkylumen kaatamien puiden yli, ali tai läpi. Se sujuu Forsgrénilta ketterästi. Urheilullinen nainen on varttunut metsän keskellä, viiden kilometrin päässä Äänekosken Hietaman kyläkeskuksesta.

Kuljen Forsgrénin edellä ja jään niskastani kiinni johonkin karahkaan.

– Mä taidan valita toisen reitin, Forsgrén naurahtaa.

Hän livahtaa oksan yli, laskeutuu keveästi polulle, pyyhkii käsiään ja tokaisee.

– Juu, juu. Olen todellinen maalaistyttö.

Forsgrén on kulkenut omia polkujaan pienestä pitäen. Äiti Paula Forsgrén muistaa, kuinka perheessä alettiin eräänä päivänä huolestua, kun Bellaa ei kuulunut ala-asteelta kotiin. Koulutaksin olisi pitänyt jättää tyttö kodin lähelle jo tunti sitten.

Lopulta syy selvisi. Tyttö oli jäänyt suustaan kiinni Hietaman Mäkikylän sahalle.

– Bella haastoi sahalla työskentelevää miestä kaikista mahdollisista asioista, kuten puiden hakkuusta ja lehmien pitämisestä. Hän oli jo pienenä hirveän tiedonhaluinen, avoin ja määrätietoinen, Paula Forsgrén kertoo.

Tytön pontevuus tuli esille välittömästi, kun perhe haki adoptiolapsensa Etiopiasta. Forsgrénit istuivat paikalliseen ravintolaan, ja kolmevuotias pikku-Bella alkoi järjestellä asioita.

– Bella esitteli meidät vanhemmikseen ja alkoi sitten komentaa tarjoilijoita, Paula Forsgrén nauraa.

Äidille ei ollut yllätys, että Bella teki viime viikolla Suomen poliittista historiaa. Hän on eduskunnan ensimmäinen ulkomailta adoptoitu ja ensimmäinen tummaihoinen naiskansanedustaja.

– Bellalla riitti ääntä ja kysymyksiä jo ennen kuin hän osasi sanoja. Olen aina sanonut, että tuosta tytöstä tulee jotain, Paula Forsgrén sanoo.

 

Bella itse muistelee olleensa jo lapsena kiinnostunut erilaisista rakenteista ja pyrkineensä muuttamaan epäkohtia. Hänen ensimmäisiä poliittisia tappiotaan oli esitys tuoda makeisten lisäksi sämpylöitä Hiskinmäen koulun kioskiin Äänekoskella.

– Ei onnistunut. Olisi pitänyt olla hygieniapassi, Forsgrén tuhahtaa.

Kouluaikoina Forsgrén oli omien sanojensa mukaan tyypillinen oppilaskunta-aktiivi, mutta ei lainkaan poliittisesti suuntautunut.

Toisaalta hän kokee vihreiden politiikkaan kuuluvan "aidon välittämisen ja huolenpidon" syntyneen jo kodin perintönä. Hietaman kodissa riitti Forsgrénien oman lapsikatraan lisäksi paljon vieraita.

– Olen puhelias, mutta äitini on vielä puheliaampi. Jos äiti näki jonkun puhuvan Äänekoskella englantia, hän meni heti juttelemaan ja kutsui kylään, koska pelkäsi, että tällä ihmisellä ei ole kantasuomalaisia ystäviä, Forsgrén kertoo.

Vihreisiin liittyminen oli Bellan oman pohdiskelun tulosta. Äiti-Paula on kristillisten kaupunginvaltuutettu, isä-Timo on ollut kaupungin luottamustoimissa keskustan edustajana.

– Näin demokratia pelaa. Erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja meillä pystytään keskustelemaan kaikista asioista – joskin ehkä olemme oppineet varomaan toisille herkimpiä aiheita, Paula Forsgrén kuvailee perheen ilmapiiriä.

Lopullisesti Bellan poliittinen vakaumus löytyi kesällä 2016, kun hän oli vaihto-oppilaana Brasilian Belo Horizontessa.

Forsgrén on suomalaisittain vaatimattomista oloista ja tottunut tekemään jo nuorena töitä saadakseen jotain. Brasiliassa hän kuitenkin tutustui todelliseen köyhyyteen.

– Parhaat ystäväni asuivat slummien lähellä. Se oli kauhea, epätasa-arvoinen maailma, Forsgrén sanoo.

– Ajattelin, että Suomea ei pidä viedä tippaakaan tuohon suuntaan.

Tähän hän pääsee vaikuttamaan nyt valtakunnallisella tasolla. Forsgrén uskoo, että hänen vaaliohjelmansa teemat koulutuksesta ja tasa-arvosta vetosivat myös äänestäjiin.

– Koulutukseen panostaminen on myös järkevää talouspolitiikkaa. Suomi pystyy kilpailemaan osaamisella, ei työn hinnalla.

Forsgrén kertoo olevansa "stereotyyppinen järjestömyyrä", joka uskoo, että maailmaa muutetaan rakenteiden kautta.

Toisaalta hän sanoo päätyneensä jokaiseen tehtäväänsä: Jyväskylän yliopiston edustajistoon, vihreiden nuorten hallitukseen, vihreiden naisten hallitukseen, puoluehallitukseen ja maakuntavaltuustoon, ilman poliittista laskelmointia.

– Olen lähtenyt selvittämään asioita, tehnyt parhaani ja päätynyt eri paikkoihin. Haluan lähettää viestin, että tälläkin tavalla voi menestyä.

Lisäksi tietynlainen "ajan henki" on ollut hänen puolellaan.

– Nuorten naisten asiantuntemus ja osaaminen tunnustetaan vihdoin. Ehkä se on innostanut joitakin äänestäjiä, Forsgrén sanoo.

 

Toissa keväänä Forsgrén osallistui yhteen Yläkaupungin Yön musiikkitapahtumista Jyväskylän Lounaispuistossa.

Hän ei ollut alkuillasta "vielä edes vauhdissa", mutta tanssahteli siideripullo kädessään ystävänsä kanssa. Kaikki muutkin ympärillä tanssivat. Sitten Forsgrén huomasi, että joku tuntematon kuvasi heitä.

– Se havahdutti. Pohdin hetken, että onko tämä sellainen asia, joka pitäisi ottaa poliitikkona huomioon, Forsgrén kertaa.

Kuva ei tullut koskaan Forsgrénia vastaan ja hän ajattelee, että mitä sitten.

– Poliitikot ovat ihmisiä ja ihminen saa tanssia, jos tanssittaa.

Esimerkki kuvaa silti nykypäivän politiikkaa ja sosiaalista mediaa.

– Ajatus siitä, että olet koko ajan tietynlaisen tarkkailun alaisena... Pelottava on voimakas sana, mutta ainakin se mietityttää, Forsgrén sanoo.

Hän varoittaa siitä, että julkisuuden ääri-ilmiöt voivat eristää poliitikkoja kansalaisista. Suomi on perinteisesti ollut maa, jossa presidentit, duunarit, puoluejohtajat ja työttömät käyvät samoissa uimahalleissa ja rockfestareilla.

– Jos poliitikot jättäytyvät omiin juhliinsa ja tilaisuuksiinsa, he menettävät kosketuksen tavalliseen kansaan.

Forsgrén sai tällä viikolla paljon valtakunnallista mediahuomiota, ja pohti samalla myös omaa suhdettaan julkisuuteen. Kansanedustaja sanoo olevansa rehellisesti oma itsensä, mutta pitävänsä tietyt henkilökohtaiset asiat omassa lähipiirissään.

– Jatkan niin kuin ennenkin. Minua ei haittaa näyttää somessa hassujakin puolia itsestäni, mutta minulla ei ole tarvetta raportoida elämästäni kaikkea.

Parin tunnin haastattelu on muuttunut jo kevyeksi jutusteluksi, kun Forsgrén yllättää ja pyytää.

– Älä sitten kirjoita mitään kliseistä sankaritarinaa.

Uusi kansanedustaja on ehtinyt jo kyllästyä julkikuvansa yksipuolisuuteen. Siihen, että Forsgrén esitetään tarmokkaana supernaisena, joka onnistuu aina ja kaikessa. Nousee maalaiskylän adoptiolapsesta JYY:n vaalien ja Jyväskylän kuntavaalien äänikuningattareksi, sitten kansanedustajaksi.

Lisäksi Forsgrén pitää median sankaritarinoita yksipuolisina ja vaarallisina. Niihin liittyy usein myös korkealta pudottaminen.

– Olen saanut lyhyessä ajassa paljon menestystä, mutta minulla on ollut elämässäni takaiskuja ihan niin kuin kaikilla muillakin.

Hän muistelee, kuinka hävisi kahdella äänellä vihreiden nuorten puheenjohtajien paikan sekä äänestyksen yliopiston hallitukseen pääsystä. Kaikista vastoinkäymisistä ei puolestaan voi puhua mediassa.

Sitten Forsgrén repeää äänekkääseen nauruun.

– Ja hei, mä olen pelannut Äänekosken Huimassa jalkapalloa! Siinä ainakin oppii, millaista on, kun häviää koko ajan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .