”Alpiini Piiparisen” tarkkaan ajatellut asiat – valtakunnallinen kylähullu asuu Äänekoskella

Matti Hämäläinen arvioi eroavansa aiemmista valtakunnallisista kylähulluista suorasanaisuutensa takia.

Suomen valtakunnalliseksi kylähulluksi valittu äänekoskelainen Matti Hämäläinen, 58, arvelee tietävänsä, millaiseen tehtävään hänet on seuraavaksi kahdeksi vuodeksi valittu.

– Siinä pitää toimia kyläyhteisöjen, asuinalueiden, kotikunnan, maakunnan ja koko maaseudun hyväksi. Jos tittelin vastaanotto auttaa yhteisöjä, kylien ja maaseudun asiaa sekä omaa elämää, niin sehän sopii, hän sanoo ja toteaa, ettei hakenut tehtävään itse.

Kun Hämäläinen sai tietää hausta, hän etukäteen varoitti, että aikoo sitten hoitaa tehtävää niin kuin itse haluaa, omalla tavallaan.

– Tässä yhteisö kuitenkin ehkä menee itsen edelle, hän sanoo.

Hämäläinen arvioi eroavansa aiemmista valtakunnallisista kylähulluista suorasanaisuutensa takia.

– Kun on suorasanainen, mistä tietystikään kaikki eivät tykkää, asiat alkavat hoitua. Jos myös meinaa saada jotakin aikaiseksi, niin pitää panna itsensä likoon ja tehdä itsekin, hän paukuttaa.

Hämäläinen ei pidä ollenkaan siitä, että asioista vain ruikutetaan.

– On ruvettava tekemään asioita – ja niillä voimavaroilla ja rahoilla, jotka on. On tehtävä yksinkertaisia asioita, hän sanoo.

Hämäläisen mielestä nykyisin melkein joka paikassa – kunnissakin – vain puhutaan, höpötetään ja keskitytään liian hienoihin asioihin.

– On osattava nauttia siitä ympäristöstä, missä ollaan ja eletään. Ei pidä pyytää mahdottomia.

Hämäläinen arvostaa maaseudun yhteisöä

Hämäläistä raivostuttaa ja samalla pelottaa, kun kaikenlaiset ”markkinapellet ja geelitukat” antavat maaseudusta kuvan, ettei siellä voi asua. Tai määrittelevät, ettei se ole trendikästä.

– Markkinoiden takiahan se tehdään. Totta silti on, että maaseutua on vaikea tuotteistaa, kun kaikki siellä on ilmaista: nämäkin mustikka- ja marjametsät tässä, luonto sekä tähtitaivaan katselu saunan jälkeen, hän sanoo ja viittaa oman valtakuntansa, Piiparinkallion, männikköön.

Maailman menoa jo kauan seuraillut Hämäläinen onkin tullut johtopäätökseen, ettei ihmisten tavoittelema onni tule autoista, paljosta tavarasta ja rahasta.

– Onnea on, kun on vähän, mitä puuttuu, hän kiteyttää.

Myös yhteisö on tärkeä, ”sillä yksin ihminen ei ole mitään, ehkä vain vähän jotain omaansa”, Hämäläinen mietiskelee ja tunnustaa tarvitsevansa ihmisiä ja yhteisöä.

Oman yhteisöllisyyden peruskoulunsa 1950–60-lukujen Matti-poika kävi Äänekosken Pukkimäellä. Siellä Hämäläisen perhe asui kahdeksan perheen talossa, jossa kaikki kantoivat kasvatusvastuuta lapsista ja toisistaan.

– Siellä sai aina ruokaa tai selkään, mutta mitään ei puuttunut, Hämäläinen toteaa. Hän muistelee lämmöllä aina saunapäivinä saamaansa lihapiirakkaa, kahta nakkia ja omenalimpsaa.

Hämäläinen on myös aina urheillut. Sitäkin kautta hän on aina ollut osa yhteisöä.

Moni on viime aikoina valitellut yhteisöllisyyden vähenevän. Ilmiön syistä Hämäläisellä ei ole romanttisia selityksiä: ”Ihminen on itsekäs.”

Sääli hänen mielestään on, että niin moni yhdistys ja yhteisö on ”ryssitty”, kun siellä joku on ottanut itselleen eikä asettanut yhteisöä itsensä edelle.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .