84-vuotias jyväskyläläisnainen on kuljetettu 10 kertaa sairaalaan ja takaisin kotiin: Kuinka huonossa kunnossa pitäisi olla?

Risto Höglundia suututtaa, ettei vanhuksia oteta palveluasumisen piiriin, vaikka he eivät enää pärjää yksin kotona.

Jyväskyläläinen Risto Höglund, 75, on vihainen ja väsynyt. Hän on turhautunut siihen, ettei huonossa kunnossa olevalle 84-vuotiaalle siskolle löydy kunnallista, ympärivuorokautisen hoidon palvelukotipaikkaa.

– Maaliskuun 5. päivän jälkeen vanhusta on kuljetettu kodin ja sairaalan väliä kymmenen kertaa, hän ei pärjää enää yksin. Vahinkoja sattuu tuon tuostakin, ja kotipalvelu soittaa kun sisko on taas löydetty kaatuneena lattialta ja viety sairaalaan, Höglund kertoo.

– Päättäjien mukaan hän kuitenkin voi asua yksin, koska pystyy menemään vessaan ja ruokapöytään, Höglund tuhahtaa.

Kun siskon sairaalakierre maaliskuussa alkoi influenssasta, itsestäänselvästi oletettiin että Risto-veli kyllä huolehtii juoksevista asioista, käy kaupassa, on seuralaisena. Kukaan ei alkuun tullut ajatelleeksi sitä, että Risto Höglundin omakin terveys reistailee.

– Minulla on 85 prosentin näköhaitta, kuulo on heikko, olen vasta parin vuoden sisällä päässyt pyörätuolista kovan kamppailun jälkeen jalkeille – ja parhaillaan vasen jalka on kipsissä polvivamman takia. Olen itsekin omaishoidettava, vaimoni on minun omaishoitajani, Höglund sanoo.

Höglundin ääni kohoaa kun hän kertoo kutsusta sisaren kotiutuspalaveriin.

– Olin päättänyt, että kaikkeni teen, jotta sisko pääsee palvelukotiin. Palaverissa sitten vain todettiin, että vanhuspalvelujen hoitotarvetta arvioiva SAS-ryhmä onkin jo tehnyt kielteisen päätöksen. Mitä ihmettä minua sinne sitten lainkaan kutsuttiin, hän ärisee.

Höglund aikoo tehdä oikaisuvaatimuksen kielteiseen päätökseen.

– Muutenkin käännän kaikki kivet saadakseni siskon asialliseen hoitoon. Olemme vaimon kanssa koko ajan hälytysvalmiudessa, kun siskon luona voi sattua mitä tahansa. Ei ole pitkä aika siitä, kun hän unohti vesihanan vuotamaan ja lattia lainehti vettä. Asunto on usein kuin pommin jäljiltä, koska hän ei enää kykene huolehtimaan siitä. Kaikki juoksevat asiat, menot ja laskut ovat minun hoidettavanani, Höglund kertoo.

Sisko on Höglundin mukaan jo tavallaan luovuttanut. Elämäniloa ei enää ole ja jatkuva pompotteleminen kodin ja sairaalan välillä vie voimat. Hänellä on myös pelkotiloja, ja Risto Höglund joutuu aika ajoin ajamaan yöllä taksilla siskon olohuoneeseen nukkumaan.

– Tämä kuluttaa meitä kaikkia, siskoa, vaimoa ja minua. Olen kovasti tehnyt töitä saadakseni siskon palvelukotiin ympärivuorokautisen valvonnan alle, ja nyt alkaa omakin jaksaminen olla jo rajoilla. Mutta vielä en luovuta, hän vakuuttaa.

Höglund ihmettelee, missä kunnossa vanhuksen pitäisi olla saadakseen palvelukotipaikan. Kotipalvelusta ja ruokapalvelusta on iso apu, mutta nyt myös jo kotipalvelun henkilöstö katsoo Höglundin mukaan, että siskon paikka olisi ympärivuorokautisessa valvonnassa.

– Mutta ei, Höglund huokaa.

Höglund on huolissaan kaikkien vanhusten kohtelusta ylipäätään. On paljon myös sellaisia vanhuksia, joilla ei ole ketään omaista tai läheistä tukenaan.

– Vanhustenhuollon järjestäminen on tahdon asia. Poliittiset päättäjät ovat luovuttaneet liikaa heille kuuluvaa päätösvaltaa virkamiehille. Poliitikkojen on syytä katsoa peiliin. Jyväskylässäkin valtuusto voisi päättää vanhustenhoidon resurssien ja hoitopaikkojen lisäämisestä, valtuustolla on siihen kaikki valta.

Vähättelemättä lainkaan liikuntahankkeita ja kaupungin elinvoimaa, ennen kuin investoidaan kymmeniä miljoonia esimerkiksi Hippos-hankkeeseen, pitäisi Höglundin mielestä kuitenkin vanhusten hoito saada säädylliseen kuosiin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .