Aaron sai nimen telttaristiäisissä – Suviseuroissa kastetaan joka vuosi useita lapsia

Papit sopivat ristiäisistä WhatsApp-ryhmässä.

Pappi Petri Satomaa kiiruhtaa Suviseura-alueelle parkkeerattujen asuntoautojen välistä kohti autoa, jonka kyljessä on teltta. Teltassa odottavat kastetilaisuutta rovaniemeläisten Taru ja Marko Kataisen perhe, heidän vanhempansa ja kummit juhlavaatteissa. Enempää vieraita telttaan ei mahtuisi.

Äänekosken Suviseuroissa järjestettiin noin kymmenet ristiäiset.

– Täällä järjestetään ristiäisiä, sillä perheet saavat hyvin porukan koolle eri puolilta Suomea – ja onhan Suviseuroissa juhlan tuntua, kertoo Satomaa.

Papit saavat ristiäisistä tiedon pappien WhatsApp-ryhmään. Satomaa on perheen tuttuja, joten hän lupautui kastamaan lapsen. Kastaminen on ajoitettu lyhyeen hetkeen, jolloin kaiuttimista ei kuulu ohjelmaa.

– Nuoret kokevat, että Suviseuroissa ei tarvitse stressata kotia kuntoon ristiäisiä varten ja kaste tapahtuu nopeasti, perheen mummo Hannele Kurkela kertoo.

Kentällä sääolot pitää ottaa erityisesti huomioon valmisteluissa. Tarjottavat on ostettu alueen myymälästä ja kakku on kuljetettu paikalle auton kylmätilassa.

Kataisten lapsi saa kasteessa nimen Aaron. Perheessä on entisestään neljä lasta: Milka, 10, Sebastian, 8, Klaus 6 ja Kasper, 2.

Perhe on nähnyt tapahtumassa sukulaisia ja lapset ovat osallistuneet roskienkeruuseen, josta saa palkaksi jäätelöä. Näillä seuroilla lapsia ei ole tarvinnut lähteä noutamaan eksyneiden lasten hoitopaikasta. Edellisillä seuroilla yksi lapsista oli hetken kadoksissa.

– Lapset pitävät huolta toisistaan. Se tulee heiltä luonnostaan, Taru kertoo.

Suviseurat ovat perheelle suuri taloudellinen investointi. Retkiolosuhteet vaativat tietynlaisen asenteen ja paljon ennakointia.

– Tärkeää on, että vaihtovaatteita on mukana riittävästi. Kun on monta pientä lasta, ei ihan hirveästi tarvitse keksiä tekemistä, Kataiset kertovat.

Suuri perhe tuo heidän mukaansa elämään sisältöä, toisten huomioimista ja huolehtimista.

– Ulkopuolisista voi tuntua kamalalta, että on nuori parisuhde ja näin monta lasta, mutta siihen kasvaa ja meillä on itsellämme ollut myös isot perheet. Ei se ole mitenkään raskas taakka tai tunnu ylivoimaiselta. Ei se tietenkään aina tasaista samettia ole, sanoo Marko.

Kataiset ovat olleet naimisissa yksitoista vuotta. Avioero nähdään vanhoillislestadiolaisuudessa syntinä.

– Me uskomme, että tämä on Jumalan meille valitsema puoliso. Voi luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä, sanoo Taru.

Tarusta ei ole ongelma, että naisia ei hyväksytä liikkeessä papeiksi tai puhujiksi. Hänestä he ovat miehensä kanssa tasa-arvoisia.

– Näen, että tämä työnjako on fiksu. Minusta on itseasiassa onni, ettei tarvitse joutua puhujan tehtävään.

Ehkäisykiellosta Taru ajattelee, että on hyvä, että ei tarvitse itse miettiä, milloin ottaa lapsen vastaan.

– En osaisi itse määritellä, mikä on hyvä lapsiluku.

Lapsia kasvatetaan uskoon käymällä seuroissa joka sunnuntai. Lisäksi on pyhäkoulut ja Raamattuluokka. Lapset lähtevät seuroihin helposti, koska tapaavat niissä kavereita. Synniksi luokiteltavia asioita, kuten alkoholin käyttöä, perheessä ei harrasteta.

– Rajat tuovat jonkinlaista turvaa. Minulle tulisi tosi turvaton olo, jos ei luottaisi Jumalaan, Taru sanoo.

Entä miten vanhemmat reagoivat, jos joku lapsista ei halua kuulua liikkeeseen?

– Rakastaisin häntä yhtä paljon. Haluaisin näyttää, että hän on yhtä tärkeä kuin aina ennenkin, sanoo Taru.

– Tottakai on meidän unelma, että lapsetkin uskovat. Itse luotan, että jos lapsi lähtee maailmaan elämään syntielämää, joskus se usko voi myös aueta uudestaan, sanoo Marko.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .