Ahtiaiset saivat kodin vasta oikeustaistelun jälkeen

Eduskunta hyväksyi tiistaina YK:n vammaisoikeussopimuksen, mutta yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa. Vaikka kotikuntariidat ovat vähentyneet, ei esimerkiksi liikkumisvapaus useinkaan toteudu. Nuoria vammaisia sijoitetaan edelleen esimerkiksi vanhusten palvelutaloihin.

Henkilökohtaista apua saavien vammaisten määrä on lisääntynyt viime vuosina: vuonna 2009 heitä oli alle 7000, nyt jo yli 15 000. Muutoksen taustalla on vuonna 2009 tehty vammaispalvelulain muutos, jolloin vammaiset saivat subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun. Se on kasvattanut kuntien menoja.

– Vastaanottava kunta ei yleensä ilahdu vammaisen muutosta. Pitäisi kuitenkin muistaa, että apua tarvitseva vammainen lisää kustannusten lisäksi myös työllisyyttä, toteaa vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä.

Subjektiivisia oikeuksia sovelletaan myös vaihtelevasti eri puolilla maata. Kuntaliitossa ongelmana pidetään vammaismääritelmän väljyyttä, mikä on kasvattanut avustaja- ja kuljetuspalvelujen kysyntää.

– Näkemyksemme on, että erityispalvelut eivät voi koskea isoa joukkoa väestöstä, Kuntaliiton vammaispalveluiden erityisasiantuntija Pirjo Poikonen perustelee.

Myös perustuslain mukaan ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa, eikä vammaisuus tai sairaus ole laillinen peruste asettaa ketään erilaiseen asemaan. Moni ei tiedä tarpeeksi oikeuksistaan.

Maiju ja Pietari Ahtiainen saivat yhteisen kodin puolen vuoden oikeustaistelun jälkeen.

– Perustuslain mukaan jokainen ihminen, myös vammainen, saa valita asuinpaikkansa. Tätä oikeutta meiltä yritettiin evätä, 27-vuotias Maiju Ahtiainen sanoo.

Lue lisää Sunnuntaisuomalaisesta