Aikajänne jakaa metsäkeskustelijat eri leireihin-sytykkeitä keskusteluun on tulossa lisää

Hiilinieluista on Suomessa keskusteltu 20 vuotta, Kioton ilmastokokouksesta lähtien.

Keskustelu metsien hiilinieluista on Suomessa jatkunut 20 vuotta, Kioton ilmastokokouksesta (1997) lähtien. Tällä vuosikymmenellä keskustelua on leimannut erilaisen aikajänteen käyttö.

Ne, joiden mielestä hakkuita voidaan edelleen lisätä, katsovat asiaa pitkällä aikajänteellä. Metsien hiilitaseen lyhytaikaiset vaihtelut eivät ole olennaisia, sillä puunkäytöstä ilmakehään vapautunut hiili sitoutuu takaisin biomassaan metsien kasvaessa useiden vuosikymmenien kuluessa.

Ne, joiden mielestä hakkuita ei voida enää kasvattaa, katsovat asiaa lyhyemmällä aikajänteellä. Energiakäytössä ja lyhytikäisissä puupohjaisissa tuotteissa puuhun sitoutunut hiilidioksidi vapautuu nopeasti ilmakehään. Se johtaa lyhyellä aikavälillä hiilidioksidipäästöjen kasvuun ja edesauttaa ilmaston lämpenemistä.

Kiistan keskiössä ovat puun energiakäytön ilmastovaikutukset.

Kehyksenä keskustelulle toimivat ilmastotavoitteet. Osana EU:ta Suomen pitää vähentää päästöjään vuoteen 2050 mennessä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Virallinen Suomi ei halua rajoittaa teollisuuden puunkäyttöä

Tutkijat Teijo Rytteri ja Jani Lukkarinen ovat käyneet läpi suomalaista hiilinielukeskustelua vuonna 2016 julkaistussa artikkelissaan ”Suomen metsien hiilinielut ja skaalojen politiikkaa”. Virallisen Suomen periaatteena ilmastopolitiikassa on ollut se, etteivät kansainväliset hiilinieluja koskevat päätökset saa tuoda taloudellisia rasitteita metsäteollisuudelle tai rajoittaa teollisuuden puunkäyttöä.

Ympäristöjärjestöt alkoivat tutkimukseen perustuen kritisoida puun energiakäyttöä 2010-luvun alussa. Suomen ilmastopaneeli toi vuonna 2015 julkaistussa raportissa esiin sen, että puun energiakäytön voimakas lisääminen vähentää metsien hiilinieluja.

Uutta pontta keskustelu sai IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista, jossa kiirehditään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja hiilinielujen kasvattamista. Raportin julkaisemisen jälkeen eduskuntavaalit ehdittiin julistaa ilmastovaaleiksi, ja oppositiopuolueista SDP ja vihreät ovat tehneet avauksia hakkuiden maltillistamisesta.

– EU:n päästötavoitteetkin voivat vielä kiristyä, lisää erikoistutkija Jyrki Aakkula Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Keskusteluun tulee lisää sytykkeitä

Tuoretta tutkimustietoa keskusteluun tuo Luken tammikuun lopussa julkaistava, Aakkulan johdolla tehtävä raportti. Siinä kuvataan eri skenaarioiden avulla maatalouden ja metsätalouden sekä muiden maankäyttösektorien kasvihuonekaasujen päästö- ja hiilinielukehitystä vuoteen 2050 asti. Raportti on osa Suomen ensimmäistä pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaa.

Keskustelua värittää vuoden lopussa EU:n komissiolle ilmoitettava alustava hiilinielujen vertailuluku, joka määritellään Lulucf-asetuksella. Vertailulukuun verrataan metsien hiilinieluja 2020-luvulla. Jos hiilinielut ovat vertailulukua suuremmat, Suomella on mahdollista myydä ylimääräisiä hiilinieluja muille EU-maille. Jos esimerkiksi metsien hakkuut kasvavat niin suuriksi, että hiilinieluluku Suomelle myönnetyistä joustoista huolimatta alitetaan, Suomen on ostettava oikeuksia muilta EU-mailta.

– Tällöin valtio eli veronmaksajat maksaa tai hallitus voi laittaa teollisuuden maksamaan, arvioi Aakkula.

Valtio voi myös rajoittaa hakkuita valtion metsissä, jos puutuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumäärän rajat alkavat ylittyä. Suomen metsistä valtio omistaa noin kolmanneksen.