Analyysi: Hallituspuolueiden henkilöpelit eivät edistä Suomen asiaa

Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta oli vielä pari kuukautta sitten tulossa kesän kuumottavin poliittinen henkilövalinta. Ei tule.

Toisen oppositiopuolueen, RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund ilmoitti pääsiäisen alla, että puheenjohtajan paikka vapautuu. Hänellä meni Alexander Stubbin (kok.) johtamassa hallituksessa usko järkevän politiikan tekemiseen eikä nykyinen hallitus ole onnistunut uskoa palauttamaan.

Vasemmistoliiton ohella RKP on oikeaan aikaan liikkeellä. Oppositio on nyt sopiva paikka pelata henkilöpelejä.

Vai voiko joku käsi sydämellä väittää, että hallituspuolueiden avainhenkilöiden vaihdokset olisivat viime aikoina olleet Suomen ja suomalaisten etu?

Mari Kiviniemen (kesk.) ja Stubbin hallitukset jäävät historiaan saamattomina tynkähallituksina. Jälkimmäisessä kitkaa lisäsi se, että minihallitusneuvotteluissa myös SDP:n päävääntäjänä oli uusi puheenjohtaja, Antti Rinne.

Hallituspuolueiden henkilöpelit uhkaavat koko Suomen etua myös tänä keväänä.

Maan kannalta kriittiset ajat

HHallitus käynnistää tiistaina kehysriihen, jossa raamitetaan julkisen talouden rahoitus neljäksi vuodeksi. Pöydällä on isoja asioita.

Hallitusohjelmaan kirjattu neljän miljardin säästötavoite on yhä vajaa ja esimerkiksi perussuomalaiset aikoo pitää kiinni siitä, ettei maahanmuutosta johtuvia lisäkustannuksia voi rahoittaa suomalaisten palveluita leikkaamalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuskin on kriittisessä vaiheessa. Lainsäädännölliset linjaukset on määrä julkistaa kuun lopussa, vaikka isot asiat ovat edelleen avoimena. Rahoitusmallista, potilaan valinnanvapaudesta ja aluejaosta eli aluehallinnon uudistamisesta väännetään taustalla rajusti.

Tämä kevät piti keskittyä näiden vaikeiden kysymysten ratkaisemiseen – isänmaan asioihin.

Fokus karkaa kokoomuksessa?

Kokoomuksen puheenjohtajapeliin liittyvä kuhina ei edistä ratkaisujen löytymistä.

Jopa henkisesti vahvan poliitikon huomio, aika ja energia karkaavat epäolennaisuuksiin, kun asema on uhattuna. Ja harvan poliitikon huomio ei karkaa henkilöpeleihin, jos sellaisia lähellä käydään. Ei niitä turhaan sanota politiikan suolaksi ja sokeriksi.

Stubbin tueksi masinoidun kirjeen vaikutus oli vahva, mutta tarkoituksen vastainen. Se lisäsi kokoomuksen eduskuntaryhmän maltillisten keskuudessakin valmiutta puheenjohtajavaihdokseen.

Vaihdos on yhä parin jossin takana. Jos Jan Vapaavuori tai Petteri Orpo ovatkin käytettävissä tai Stubb löytääkin mielenkiintoisen kansainvälisen tehtävän.

Keskustassakin kuiskitaan

Kesäkuulle varmuudella ilmaantuneet henkilövalinnat taas hämmentävät päähallituspuolue keskustaa.

Eduskuntaryhmää johtava Matti Vanhanen ilmoittautui salamana kesäkuussa ratkeavaan presidenttiehdokaskisaan. Asetelma ihmetytti, ja puoluesihteeri Timo Laaninen joutui erikseen kieltämään, ettei Vanhasen ehdokkuudella ole puoluejohdon siunausta.

Laaninen käänsi itse yllättäen nuttunsa kuukausi sitten ja ilmoitti luopuvansa puoluesihteeriydestä. Luottamustehtävän jättää myös ainakin pari ministeritason varapuheenjohtajaa.

Keskustassa kuiskitaankin, kenellä on nykyisen johtoryhmän hajotessa valta asioihin, joihin Sipilä ei ehdi.

Ainakin kahdessa hallituspuolueessa fokus on karkaamassa henkilövalintoihin, vaikka ne ovat isänmaan asioiden rinnalla piperrystä.