Arhinmäen puhe: "Periaatteita ei pidä myydä"

Suomalaisia ja eurooppalaisia on kuritettu jo yli viiden vuoden ajan finanssikriisillä ja siitä seuranneella reaalitalouden kriisillä. Pankkien, finanssilaitosten ja sijoittajien ahneuden sijaiskärsijöiksi ovat joutuneet tavalliset ihmiset ympäri Eurooppaa. Lohduttomin tilanne on Kreikassa ja esimerkiksi Espanjassa yli puolet nuorista on työttöminä.

Tavalliset ihmiset eivät ole aiheuttaneet finanssikriisiä eikä finanssikriisi johtunut, ehkä Kreikkaa lukuun ottamatta, ylisuureksi paisuneesta julkisesta taloudesta. Pankkeja ja omistajia on pelastettu, maksumiehinä ja -naisina ovat olleet kansalaiset kaikkialla Euroopassa.

Kriisimaille annetut lainat eivät ole auttaneet näiden maiden kansalaisia, pikemminkin väärä politiikka ajoi heidät entistä tukalampaan tilanteeseen. Suuria voittoja tehneet pankkien omistajat ottivat rahat ja juoksivat karkuun. Kreikassa on arvioitu, että maalle annetuista lainoista 98 prosenttia meni suoraan pankeille.

Lainojen ehtona on ollut tiukka leikkaus- ja kuripolitiikka, joka on vain pahentanut Euroopan taloustilannetta. EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n muodostama ns. troikka on vaatinut lainojen vastineeksi rajuja leikkauksia.

Tämä on ollut talouspoliittisesti järjetöntä. Kun on leikattu työttömyysturvaa, eläkkeitä ja palkkoja, on kansalaisten ostovoima laskenut ja reaalitalouden kriisi vain pahentunut. Kun Kreikka ja kreikkalaiset on lyöty troikan toimesta polvilleen, on sieltä vaikea enää nousta.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on myöntänyt julkisestikin virheensä, se ajoi liian rajua talouspolitiikkaa. Sen sijaan komissaari Olli Rehn edelleen kehuu komission talouspolitiikkaa vaikka rauniot savuavat ympärillä.

Hallituksen politiikassa kolmen vuoden aikana on ollut paljon kritisoitavaa. Paljon on tehty epämiellyttäviä ja vääriäkin päätöksiä, mutta Suomen linja on poikennut muusta Euroopasta. Kun muualla on leikattu perusturvasta ja eläkkeistä ja tuloerot ovat jatkaneet kasvuaan, On Suomessa toimittu toisin.

Vaikka hallitus on tehnyt vaikeita sopeutuspäätöksiä, on pidetty kiinni kahdesta Vasemmistolle keskeisestä johtoajatuksesta. Perusturvaa on parannettu ja tuloeroja on kavennettu.

Peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen tehtiin historiallinen sadan euron tasokorotus ja toimeentulotukea korotettiin. Työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta poistettiin, opintoraha sidottiin viimeisenä perusturvaetuutena indeksiin ja työttömyysturvaan on tehty 300 euron suojaosa.

Samaan aikaan isotuloisten verotusta on kiristetty mm. nostamalla pääomatuloverotusta ja ottamalla käyttöön solidaarisuusvero ja toisaalta pienituloisten verotusta on kevennetty nostamalla perus- ja työtulovähennyksiä.

Nämä päätökset ovat johtaneet siihen, että Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2012 tuloerot kaventuivat selvästi ja noin 70 000 ihmistä nousi köyhyysrajan yläpuolelle. Muutoksia ei selitä lama tai taantuma vaan tehty politiikka.

Kun tapaan muiden euromaiden vasemmistojohtajia, he ovat hämmästelleet näitä saavutuksia. Vasemmiston kädenjälki on näkynyt siis selvästi tähän kevääseen asti hallituksen politiikassa.

Oikeudenmukaisen yhteiskunnan mittari on se, miten pidetään huolta niistä ihmisistä, joilla menee huonommin yhteiskunnassa. Erityisesti tätä mitataan taloudellisesti vaikeina aikoina. Reilu kuukausi sitten tämä periaate unohtui kehysriihessä viideltä hallituspuolueelta.

Hallitus päätti luopua periaatteestaan, jonka mukaan sopeutuksista puolet tehdään veronkorotuksilla ja puolet leikkauksilla. Nyt leikkauksia tehdään huomattavasti enemmän. Tämä johtaa siihen, että pienituloisimmat joutuvat laman maksumiehiksi ja -naisiksi. Nyt ryhdytään toistamaan niitä virheitä, joita ns. troikka on tehnyt Etelä-Euroopan maissa ja Suomessa tehtiin 1990-luvun alun laman aikana.

Hallitus leikkaa työttömiltä, eläkeläisiltä, opiskelijoilta, sairailta ja lapsiperheiltä. Kolme vuotta hallitukselle oli kunnia asia, että perusturvaa puolustetaan. Nyt kunniattomasti päätettiin mennä pienituloisten kukkarolle. Tämä on sosiaalisesti kestämätöntä ja talouspoliittisesti järjetöntä.

Indekseistä leikataan noin kolme neljäsosaa. Kun ruuan, lääkkeiden, asumisen ja vaatteiden hinnat nousevat, ei näiden välttämättömyyksien kallistumista korvata pienituloisille. Indeksien leikkaaminen koskettaa valtavan suurta joukkoa, indeksi jäädytetään kymmenistä etuisuuksista. * Vain toimeentulotuki jätettiin leikkurin ulkopuolelle.

Indeksien leikkauksella haetaan noin 150 miljoonan euron säästöä valtion talouteen. Mutta koska näitä etuisuuksia rahoitetaan myös mm. työttömyyskassoista ja yksityisistä eläkeyhtiöistä, tämä leikkauspäätös merkitsee sitä, että eläkkeiden, korvauksien ja etuuksien saajien ostovoiman menetys on käytettävissä olevien indeksilukujen valossa noin 330 miljoonaa euroa vuodessa.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana menetetty sosiaaliturvan määrä on jo noin 3,5 miljardia eli 3500 miljoonaa euroa, sillä sosiaaliturvan taso jää tulevaisuudessa pysyvästi reaaliselta ostovoimaltaan indeksileikkauksen johdosta alemmalle tasolle.

Samaan aikaan tavallisia pieni- ja keskituloisia ihmisiä rokotetaan myös toista kautta. Kehysriihen päätökset merkitsevät mm. sitä, että lääkkeiden Kela-korvauksia leikataan, lapsilisien tasoa leikataan sekä terveyskeskusmaksut ja muut sosiaali- ja terveydenhoidon maksut nousevat.

Kun katsoo kehysriihessä päätettyä verokokonaisuutta, on se lievästi tuloeroja kaventava. Kun lievästi tuloeroja kaventavat veroratkaisut ja toisaalta tuloeroja kasvattavat leikkaukset ynnätään yhteen, kokonaisuus todennäköisesti lisää tuloeroja.

Kun päätöksiä katsoo eri väestöryhmien näkökulmasta, osuvat leikkaukset ja veronkorotukset erityisesti tavallisiin työssäkäyviin perheisiin. Hallituksen päätökset kurittavat siis pienituloisia perusturvan varassa eläviä, mutta myös työssäkäyviä lapsiperheitä.

Hallitus päätti luopua keskeisistä periaatteistaan, perusturvan varassa elävien aseman parantamisesta ja tuloerojen kaventamisesta. Nämä olivat ennen vaaleja ja vaalien jälkeen kaikessa hallitustyössä Vasemmiston keskeiset periaatteelliset ja aatteelliset kulmakivet.

Politiikassa joudutaan tekemään myös ikäviä päätöksiä, kun kannetaan vastuuta. Mutta periaatteita ei pidä myydä, edes politiikassa. Vasemmisto ei voinut lähteä kurittamaan pienituloisia, siksi jouduimme lähtemään hallituksesta. Se on valitettavaa ja työ jäi kesken, mutta sellaisia päätöksiä ei kannata puolustaa muille, joita ei pysty puolustamaan edes itselleen.

Toisenlainen politiikka olisi ollut mahdollista. Päätetty sopeuttamisen taso oli suurempi kuin asiantuntijat esittivät. Ja myös nyt päätetyllä sopeuttamisen tasolla olisi voinut toimia toisin. Veroja olisi voinut korottaa hiukan enemmän, jolloin kohtalokkaimmilta leikkauksilta pieni- ja keskituloisille työssäkäyville, työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille ja pienille yrittäjille olisi voitu luopua.

Viisi hallituspuoluetta valitsivat kuitenkin leikkausten tien.

Kun hallitus aloitti työnsä, kirjasimme hallitusohjelmaan kunnianhimoiset työllisyystavoitteet. Työttömyys piti painaa viiteen prosenttiin ja työllisyysaste nostaa 72 prosenttiin hallituskauden loppuun mennessä.

Tässä tavoitteessa hallitus on epäonnistunut, myös Vasemmisto hallituksen mukana. Työttömyys on päinvastoin noussut ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntynyt. Erityisesti teollisia työpaikkoja on menetetty aivan liian paljon.

Vaikka hallitus kantaa tästä vastuun, ei heikosta työttömyydestä voi yksin syyttää hallitusta. Erityisesti vientiteollisuuden työttömyyteen on vaikuttanut pitkittynyt yleinen taantuma Euroopassa ja maailmassa sekä teollisuuden rakennemuutos. Silti parempaan olisi pitänyt pystyä.

Työllisyyden osalta Keski-Suomi ja erityisesti Äänekoski sai viime viikolla erinomaisia uutisia, kun Metsä Group suunnittelee metsäteollisuuden historian suurinta investointia Suomessa. Tämä tuo paljon kaivattua työtä ja turvaa olemassa olevia työpaikkoja. Tällaisia ilouutisia tarvitaan lisää Suomessa, sillä yksittäisistä valopilkuista huolimatta kokonaiskuva on edelleen pikemminkin yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.

Ahneus ajoi Euroopan ja maailman finanssikriisiin, mutta ahneudella ei ole edelleenkään rajoja. Esimerkiksi Wärtsilän liikevoitto oli viime vuonna 520 miljoonaa euroa. Samaan aikaan yritys irtisanoo 1000 työntekijää, näistä noin 300 Suomesta. Finanssikonserni Nordea teki viime vuonna yli 4 miljardin eli yli 4000 miljoonan euron liikevoiton, mutta jatkaa irtisanomisohjelmaa. Omistajille ei tunnut riittävän mikään, tuloksen tehneitä ihmisiä laitetaan tylysti kilometritehtaalle.

Oppositio on jättänyt eilen välikysymyksen hallituksen vastattavaksi työllisyydestä. Vasemmiston mielestä nyt pitää katsoa ennen muuta tulevaisuuteen ja huolehtia, että työllisyys paranee. Teollisuudessa valtion pitää ottaa vahvempi rooli. Valtionyhtiöiden pitää kantaa vastuu myös työllistämisestä alueellisesti, pelkkä maksimaalisen voitontavoittelu ei voi olla valtionyhtiöiden johtamisen lähtökohta.

Hallituksen leikkauspäätökset ovat myrkkyä työllisyydelle. Kun vienti ei ole vetänyt, on Suomen taloutta pitänyt pystyssä kotimainen kysyntä. Kun se on alkanut hiipua, on ilmoituksia yt-neuvotteluista ja irtisanomisista alkanut tulla myös palvelualoilta.

Perusturvaetuuksien indeksileikkaukset eivät vain heikennä yksittäisten ihmisten tilannetta vaan myös työllisyyttä. Pienituloiset käyttävät jokaisen euron ja sentin kotimaiseen kysyntään, isompituloiset säästävät rahoja sukanvarteen ja käyttävät niitä mm. matkailuun ulkomailla. Siksi perusturvan tasosta huolehtiminen on myös järkevää talouspolitiikkaa.

Muualla Euroopassa on alettu elvyttämään taloutta, mutta Suomessa hallitus lyö pikemminkin hanoja kiinni. Esimerkiksi perustienpidosta leikataan kehysriihen päätöksillä 100 miljoonaa euroa joka vuosi ensi vuodesta eteenpäin. Elvytyspaketissa oleva 50 miljoonaa euroa korjaa tätä vain puoliksi ja vai yhden vuoden osalta. Hallitus aikoo myydä lähes kahdella miljardilla eurolla valtion omaisuutta, mutta myyntituloja ei käytetä ensisijaisesti uuden työn luomiseen vaan velan lyhentämiseen.

Velka ei kuitenkaan lyhene, jos emme saa työllisyyttä paranemaan. Siksi nyt pitää panostaa elvytykseen ja huolehtia kotimaisesta kysynnästä perumalla indeksileikkaukset ja työssäkäyvien lapsiperheiden kurjistaminen.

Meidän vasemmistolaisten oli mukava lähteä vapun viettoon, kun eilen julkistettiin tuoreet mielipidemittaukset. Vasemmiston kannatus oli noussut 1,1 prosenttiyksikköä eli lähes 15 prosenttia. Myös sosiaalidemokraateilla oli pientä kasvua kannatuksessa. Silti molempien aitojen työväenpuolueiden kannatus on liian alhaisella tasolla.

Ihmiset haluavat muutosta politiikkaan ja Vasemmisto tarjoaa aidon vaihtoehdon. Se on vaihtoehto hallituksen leikkauspolitiikalle, mutta myös oppositiossa olevien keskustan ja perussuomalaisten politiikalle, jotka haluavat vielä kovempia leikkauksia.

Ensimmäinen näytönpaikka on reilun kolmen viikon päästä pidettävät eurovaalit. Vasemmisto ottaa takaisin vähintään sen yhden paikan, jonka menetimme viime eurovaaleissa. Mielipidemittaukset lupaavat paluuta europarlamenttiin, ehdokaslista on hyvä ja vaalityö on innokasta.

Myös Euroopassa Vasemmisto etenee. Vasemmiston europarlamenttiryhmä on ähes kaksinkertaistumassa Euroopan laajuisten mielipidemittausten mukaan ja Vasemmisto taistelee kolmanneksi suurimman ryhmän paikasta keskustan ja RKP:n Alden kanssa. Samaan aikaan sosiaalidemokraatit kamppailevat suurimman ryhmän paikasta konservatiivien kanssa.

Paikka europarlamentissa ei tule kuitenkaan itsestään vaan se vaatii kovaa työtä. Vasemmistolla ei ole takanaan suuria vaalikassoja tai median näkyvyyttä, aidon työväenpuolueen ainoa resepti vaalivoittoon on kova työ.

Vaalivoitto otetaan, mutta se edellyttää sitä, että kaikki Vasemmiston kannattajat lähtevät äänestämään. Vaikka suhtaudumme kriittisesti EU:in, ei se ole peruste jättää äänestämättä. Finanssikriisi ja sen hoito ovat osoittaneet valitettavan selvästi, että EU-politiikalla on väliä.

Stubbin ja Rehnin leikkauslinjaa kannattavat lähtevät äänestämään varmasti. Jos vasemmistolaiset jättävät äänestämättä, jokainen ääni sataa näiden eurointoilijoiden laariin.

Siksi on todella tärkeää, että jokainen meistä lähtee äänestämään ja huolehtii siitä, että ystävät, työkaverit ja naapurit lähtevät myös liikkeelle sunnuntaina 25.5. Mennään vetämän punaiset viivat ja muutetaan politiikkaa. Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen!

Vappu on työväen ja opiskelijoiden juhla. Vappu on yhteishenkeä ja palopuheita, mutta myös vanhojen ja uusien toverien tapaamista. Haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää vappua. Taistelohon!