Dosentti Touko Perko: Suomen itsenäisyyden säilyminen vuonna 1918 vaati ehdottomasti Saksan sotilaallista apua

Dosentti Touko Perko on tutkinut vuoden 1918 sisällissotaa ja päätynyt siihen, että Suomen itsenäisyyden säilyminen vaati ehdottomasti Saksan sotilaallista apua.

Marsalkka Mannerheim ratsastaa tasaista vauhtia Helsingissä Postitalon kulmalla. Marskin alla oleva patsashevonen Käthy saattaisi pillastua, jos tietäisi, mitä Perko kirjoittaa torstaina julkistetussa kirjassaan Haastaja Saksasta – von der Goltz ja Mannerheim 1918 (Docendo).

Saksan ja Suomen suhteita tutkinut Perko on sitä mieltä, että Mannerheim ei olisi selvinnyt vuoden 1918 sisällissodasta sankarina ilman kreivi von der Goltzin johtamia saksalaisia sotilaita. Jos valkoiset olisivat yksin voittaneet, se olisi vaatinut paljon enemmän aikaa ja verenvuodatusta. Ja sodan lopputulos olisi aivan hyvin voinut olla myös toinen.

"Saksan apu kokonaisuudessaan oli välttämätöntä"

Mannerheim johti hallituksen joukkoja, valkoista armeijaa, Vaasasta ja Seinäjoelta. Koko Etelä-Suomi oli punaisten hallussa. Perinteisesti suomalaisessa historian­kirjoituksessa korostetaan Tampereen taistelua sodan ratkaisevana taisteluna, ratkaisevana voittona.

Perko ei kuitenkaan halua nostaa mitään yksittäistä taistelua ratkaisevaksi.

– Saksan apu kokonaisuudessaan oli välttämätöntä. Saksalaisten maihinnousut ensin Hankoon ja sitten Loviisaan pakottivat punaiset kahden rintaman sotaan, johon he eivät pystyneet, Perko sanoo.

– Erittäin ratkaiseva tekijä sodassa oli Brest-Litovskin rauhansopimus 3. maaliskuuta 1918. Siinä Saksa vaati Venäjää pysymään erossa Suomen sodasta ja vetämään täällä olevat joukkonsa pois. Ja tätä Leninin Venäjä myös noudatti, hän lisää.

"Svinhufvud halusi syrjäyttää Mannerheimin"

Perko tutki jo gradussaan suomalaisten ja saksalaisten suhteita. Silloin näyttämönä oli toinen maailmansota. Hän jatkoi samaa teemaa väitöskirjassaan (1971) Aseveljen kuva. Suhtautuminen Saksaan jatkosodan Suomessa 1941–1944.

– Siihen aikaan jatkosodassa Suomea auttaneen Saksan kutsuminen aseveljeksi oli silloisessa poliittisessa tilanteessa ehkä uskaliasta. Nimi sai kuitenkin lopulta jäädä, Perko muistelee suomettunutta 1970-lukua.

Väitöskirjansa jälkeen Perko tutki TK-miehiä jatkosodassa. Heidän joukkoonsa lukeutui muun muassa Lauri Kulmala, palkitun urheilutoimittaja Ilkka Kulmalan isä.

Kolme vuotta sitten Perko sai valmiiksi A.I. Virtasen elämäkerran, joka täydensi hän kirjoittamansa Valio-trilogian.

Perko toimi takavuosina Keskisuomalaisen varapäätoimittajana ja hoiti jonkun aikaa journalistiikan professuuria Jyväskylän yliopistossa. Hän tuntee johtajuuden vaatimukset omalta työuraltaan. Ja hän on myös tutkinut niitä.

– P.E. Svinhufvud kävi pyytämässä Saksasta apua. Hän oli oikeasti lähes sydänystävä von der Goltzin kanssa.

Perko valottaa kahta rinnakkaista tapausta mielenkiintoisesti: Saksan armeijan huhtikuista ja Suomen valkoisen armeijan toukokuista voitonparaatia Helsingissä.

– Svinhufvud koki Mannerheimin hankalaksi ja halusi syrjäyttää hänet, Perko sanoo.

– Mannerheimille ei jäänyt siinä taistelujen tauottua muuta vaihtoehtoa kuin erota ylipäällikön virasta, kun Svinhufvud otti von der Goltzin kehittämään Suomen armeijaa.

Sotahistoriallisen Aikakauskirjan päätoimittajana useita vuosia toiminut Perko on valottanut kirjassaan von der Goltzin Suomen-retkeä monipuolisesti. Mutta vielä jää jotain tutkittavaa.

– Kyllä von der Goltzin Baltian ja etenkin Latvian vaiheista saisi hyvinkin väitöskirjan tehtyä. Se vaatisi kyllä venäjän kielen ja mielellään latviankin osaamista.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .