Duunareille muita matalampi eläkeikä? Tässä perustelut

Työntekijöiden elinikä on keskimäärin lyhyempi kuin asiatuntijatehtävissä työskentelevillä. Näin ollen raskasta fyysistä työtä tekevien pitäisi myös päästä eläkkeelle asiantuntija-ammateissa työskenteleviä aikaisemmin, ehdottavat Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio ja erikoistutkija Tiina Pensola.

Heidän mukaansa erilaista työtä tekevät eivät ole samassa asemassa 63-vuotiaina. Esimerkiksi toimihenkilömiehellä on edessään viisi eläkevuotta enemmän kuin työntekijämiehellä. Naisilla vastaava ero on kolme vuotta.

Vainion ja Pensolan mielestä eläkeiän kaavailtua korottamista 65 vuoteen ei kannattaisikaan ulottaa kaikkiin ammattialoihin.

– Työntekijäammateissa työskentelevät jäisivät joka tapauksessa aiemmin eläkkeelle, mutta eläköityminen tapahtuisi työkyvyttömyyden ja työttömyysputkien kautta, Pensola sanoo.

Vainio korostaa, että kyse on oikeudenmukaisuudesta.

– Monissa työntekijäammateissa työskentelevien fyysinen kunto on sellainen, että työssä jatkaminen ei välttämättä ole mikään vaihtoehto. Usein on kyse siitä, jaksaako ihminen sinnitellä edes siihen 63 vuoteen. Jos ikäraja nostettaisiin 65 vuoteen, näiden ihmisten olisi entistä hankalampaa tavoittaa virallista eläkeikää.

Yläikäraja 70 vuotta

Alempi eläkeikä voisi Pensolan mukaan koskea esimerkiksi metalli- ja paperiteollisuustyöntekijöitä, perhepäivähoitajia, kaivosmiehiä, rakennus-, elintarvike- ja maataloustyöntekijöitä, kuljettajia, siivoajia, kiinteistönhuoltajia, poliiseja sekä palomiehiä. Näissä ammateissa työkyky on rajoittunut suurella osalla jo 63-vuotiaana ja osassa myös ennenaikainen kuolleisuus on suuri.

Pensola kuitenkin korostaa, että on tärkeää kehittää niitä edellytyksiä, joiden avulla näissäkin ammateissa voisi jatkaa työssä 63 ikävuoden jälkeen.

Vainio sanoo, että asiantuntija-aloilla olisi paljon potentiaalia jaksaa entistä pidempään.

– Asiantuntija-ammateissa työntekoa voitaisiin jatkaa hyvin yli 68-vuotiaiksi, yläikärajaa voisi nostaa vaikka 70 vuoteen. Ruotsissa ja Norjassa puhutaan jo työnteon jatkamisesta 75-vuotiaaksi asti. On tärkeää, että ihmiset voivat itse tehdä päätöksiä siitä, miten pitkään jatkavat töissä.

Vainio painottaa, ettei eläkejärjestelmässä voi olla vain yhtä mallia, vaan tarvitaan joustavuutta.

Samat ikärajat

Ammattijärjestöissä Työterveyslaitoksen ehdotus saa vaihtelevan vastaanoton. Akavan yhteiskuntapolitiikan yksikön johtaja Pekka Piispanen tyrmää idean.

– Ikärajojen pitää olla kaikilla samat. Suomessahan on taannoin ollut erilaisia eläkeikiä ja niistä on pyritty pääsemään eroon.

Piispanen sanoo, että nykymaailmassa ei ole enää selkeitä rajoja siinä, kuka tekee suorittavaa työtä ja millä tavalla eri ammattitehtävät rasittavat. Hän ottaa esimerkeiksi opetus- ja museoalat, joissa työntekijöiltä vaaditaan korkeaa koulutusta, palkat ovat melko pieniä ja työ kuormittavaa.

Piispanen myös huomauttaa, että monilla asiantuntija-aloilla kuormitusta aiheuttaa psyykkinen rasitus.

– Moni asiantuntija-alalla oleva työskentelee käytännössä ympäri vuorokauden.

Työnteko alkaa eri aikaan

SAK:n eläkeasiantuntija Kaija Kallinen suhtautuu ajatukseen erillisistä eläkerajoista suopeasti.

– Työntekijäasemassa olevat aloittavat vakituisen työntekonsa usein vuosia aikaisemmin kuin pitkälle koulutetut akateemiset työntekijät. Heidän työuransa siis sijoittuu eri tavalla.

Kallisen mukaan erillisten eläkeikien järjestelmä voisi olla käytännössä hankala toteuttaa, sillä Suomessa on pyritty eroon siitä, että eläkeikä määräytyisi ammatin perusteella.

Hän myös huomauttaa, että erilliset eläkeiät vaatisivat myös muutoksia eläkekertymäjärjestelmään. Niin sanottu superkarttuma, joka kertyy 63–68-vuotiaana tehdystä työstä jää hänen mukaansa nytkin saavuttamatta monelta työntekijäammatissa olevalta.

– Kun vuoden 2017 työeläkeuudistusta ryhdytään valmistelemaan, joudutaan varmasti arvioimaan uudelleen sitä, mihin ikävuosiin eläkekarttuma painottuu, Kallinen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.