EU-projekti sai vapaaehtoiset tarttumaan lumikolaan järven jäällä – yli 260 kuuttia syntyi apukinoksiin

Saimaalta kuuluu kummia. Byrokratia oli kaukana EU-hankkeesta, kun se sai yli 300 vapaaehtoista kolaamaan lunta järven jäällä alkutalven hyytävässä säässä. Vapaaehtoiset tekivät viiden vuoden aikana yhteensä tuhat apukinosta saimaannorppien pesintään varten.

Apukinoksista kolme neljäsosaa oli saimaannorppien käytössä ja niihin syntyi yli 260 kuuttia. Se on kaikista viiden viime vuoden aikana havaituista kuuteista 70 prosenttia.

– Ilman apukinoksen tarjoamaa suojaa kuuttien selviäminen ei leutoina talvina olisi ollut näin hyvää, kertoo Saimaannorppa-Life -hankeen projektipäällikkö Raisa Tiilikainen Metsähallituksesta.

Yli 150 vapaaehtoisen joukko on puolestaan vastannut pesälaskennoista, joiden avulla seurataan pesinnän onnistumista.

Käytännönläheinen projekti

Vuonna 2013 käynnistynyt Saimaannorppa-Life -hanke on päättymässä. Se on ollut poikkeuksellisen käytännönläheinen.

– Yleensä luonnonsuojeluun liittyvät Life-hankkeet ovat monia muita EU-hankkeita käytännönläheisempiä, huomauttaa Tiilikainen.

Jatkohankkeelle on jätetty aiehakemus EU:hun. Sen eteneminen selviää myöhemmin syksyllä.

Vapaaehtoisten työpanos ei lopu, vaikka nykyinen projekti loppuu. Runsasluminen talvi on saimaannorpan pesinnän onnistumiselle elinehto. Norppa kaivaa lumeen pesän, minne se synnyttää kuutin ja imettää sitä. Lumipesä suojaa kuuttia pienpedoilta, ihmisen aiheuttamalta häiriöltä ja kylmältä säätä.

Jos ja kun leudot talvet jatkuvat eikä lunta kinostu riittävästi rannoille, vapaaehtoisten joukko saadaan nopeasti Saimaalle kolaamaan apukinoksia ja myöhemmin tekemään pesälaskennat.

– Apukinosten kolaamista ei olisi saatu niin nopeasti ja voimallisesti pyörimään ilman hanketta, arvioi projektissa mukana ollut Suomen luonnonsuojeluliiton norppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Pesinnän turvaamisessa otettiin myös harppaus tulevaisuuteen. Norpilla kokeiltiin keinopesiä siltä varalta, että talvet Saimalla muuttuvat lumisiksi ja jäättömiksi. Toissa talvena yksi kuutti syntyi ruokopesän ja apukinoksen yhdistelmään ja viime talvena turvelevyistä koottuun kelluvaan pesään.

Kalanpyydyskuolemat uhkaavat norppakantaa

Projekti vaikutti myös ympäristöministeriön johtaman saimaannorpan suojelustrategian päivitykseen vuonna 2017 sekä kalastusrajoitusten päivitykseen vuonna 2016.

– Se on hankkeen merkittävimpiä saavutuksia. Molemmissa hyödynnettiin laajasti hankkeessa tuotettua uutta tutkimustietoa, kertoo Tiilikainen.

Kalanpyydyskuolemat uhkaavat norpan kannan kasvua. Pyydyksiin on vuosittain menehtynyt 2–7 norppaa. Tänä vuonna menehtyneitä on tiedossa viisi, joista kolme sotkeutui muikkuverkkoihin.

Jos norppa tarttuu pyydykseen, sillä ei juurikaan ole selviytymismahdollisuuksia.

– Norppa pystyy olemaan veden alla hengittämättä noin 20 minuuttia. Se kuolee tukehtumalla, mikä on pitkä ja kivulias tapa kuolla. Pyydykset ovat norpille siis myös eläinsuojelukysymys, sanoo Tiainen.

Projektissa kehitettiin uusi norppaturvallinen rysämalli ammattikalastukseen, yli 500 harrastajakalastajien kalaverkkoa vaihdettiin katiskoihin ja vanhoihin katiskoihin jaettiin yli 3 000 nielurajoitinta.

– Tietoisuus norpalle vaarallisista pyydyksistä on lisääntynyt, iloitsee Tiainen.

Yliopisto tutki norppien liikkumista

Itä-Suomen yliopiston Life-hankkeeseen liittyvissä tutkimuksissa seurattiin norppien kulkureittejä ja kuvattiin talvipesiä.

Paljastui, että aikuiset saimaannorpat ovat hyvin paikkauskollisia, mutta ne voivat tehdä pitkiä retkiä Saimaan vesistössä.

– Seurannassa oli muun muassa yksi norppa, joka teki parin päivän retken Pihlajavedeltä Puruvedelle. Se tekee suojelusta haastavaa, kun paikkauskollisena pidetty eläin tekeekin pitkiä retkiä suojelualueiden ulkopuolelle, kertoo norppatutkija Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta.

Norppien retkeilytaipumus kävi ilmi telemetria-tutkimuksessa, jossa norppien selkiin asennettiin etäseurantalaitteet. Seurantalaite oli viidellä kuutilla ja 18 aikuisella norpalla. Viidestä seuratusta kuutista kaksi menehtyi kalaverkkoihin.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa norppien liikkumisesta käytettiin hyödyksi, kun vuonna 2016 tarkennettiin norpan suojelulle välttämättömiä kalastusrajoitusalueita.

Ketut uhkaavat kuutteja

Lisäksi Life-projektissa yliopiston johdolla norppien pesintäpaikoille asennettiin riistakameroita, joiden avulla seurattiin talvipesien ympärillä tapahtuvaa liikkumista.

– Lumipesien tärkeys pesinnässä tuli hyvin esiin. Lumipesä suojaa kuuttia ja myös aikuisia norppia kaikenlaiselta häiriöltä. Yhteen kameraan tallentui muun muassa, miten kettu tappoi kuutin romahtaneessa pesässä, Niemi kertoo.

Niemen mukaan kettu on potentiaalinen uhka kuutille.

– Supikoiriakin liikkui ja ne kaivelivat pesiä, mutta ne eivät aktiivisesti hyökkäilleet. Kettu kyllä hyökkää, kun tilaisuus tulee.

Riistakameroihin tallentui myös ihmisten liikkumista pesien lähellä.

– Se oli satunnaista hiihtelyä. Jos pesä ei ole romahtanut, sen yli tietämättä hiihdetään, kertoo Niemi.

Ihmisten liikkuminen aiheuttaa häiriötä pesintään.

– Tutkimustulosten mukaan poikaskuolleisuus lisääntyy lähellä ihmisasutusta.

Niemen mukaan telemetria- ja pesäkameratutkimusta ei olisi voitu tehdä ilman viisivuotisen Life-hankkeen rahoitusta.

– Uhanalaista eläintä tutkittaessa aineistoa kertyy hitaasti, joten pitkäaikainen rahoitus on välttämätöntä tutkimustyölle.

Projektin tutkimusaineistosta on tehty graduja ja väitöskirjoja. Projekti myös tiivisti saimaannorpan suojelua tekevien yhteistyötä.

– Projekti loi verkoston suojelutyölle, Niemi iloitsee.

Tietoa lisää intoa suojeluun

Projektissa jaettiin myös runsaasti tietoa norpista Saimaan ranta-asukkaille, Saimaan alueella liikkuville sekä koululaisille.

– Norppamyönteinen ilmapiiri on vahvistunut. Etenkin nuoremmat sukupolvet ovat hyvin norppamyönteisiä ja sitä kautta norpan suojelu etenee, arvioi Tiainen.

Vielä saimaannorppa ei kuitenkaan ole suojassa, vaikka projektivuosina kanta kasvoi noin 320 yksilöstä 370–380 yksilöön.

– Paras tapa auttaa norpan selviytymistä olisi turvata nopea kannan kasvu ja pienentää ihmisen aiheuttamaa kuolleisuutta. Kalanpyydyskuolleisuutta pitäisi pienentää sekä taata norpalle pesärauha talviaikaan, sanoo Tiilikainen.

Laji jäi eristyksiin Saimaalla

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Laji jäi eristyksiin Saimaalle, kun Itä-Suomen järvien ja nykyisen Itämeren yhteys katkesi viime jääkauden lopulla vajaat 10 000 vuotta sitten.

Laji rauhoitettiin vuonna 1955, mutta on edelleen erittäin uhanalainen. Norppia on Saimaalla noin 380.

Suurimpia uhkia ovat pieni populaatiokoko, kalanpyydykset, ilmastonmuutos, sukusiitosheikkous sekä rantarakentamisesta ja muusta ihmistoiminnasta aiheutuva pesinnän häirintä.

Saimaannorppa-Life -hanke toteutettiin vuosina 2013–2018 Metsähallituksen Luontopalveluiden johdolla. Kumppaneina toimivat Etelä-Savon ELY-keskus, Itä-Suomen yliopisto, Luonnonvarakeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö sekä Turun yliopisto.

Projektin kustannusarvio oli 5,26 miljoonaa euroa, josta EU-rahoituksen osuus oli 3,95 miljoonaa euroa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .