EU:n ulkopolitiikan kompastelu on mietinnän paikka, sanoo politiikkaa ohjaava Sofie From-Emmesberger –  kolme keskeistä kannanottoa kaatui, koska EU-maat olivat eri mieltä

Tammikuun viimeinen maanantai oli herättelevä päivä EU:n yhteiselle ulkopolitiikalle.

Samaan aikaan vesittyivät yhteiset kannanotot niin Venezuelasta, Inf-ydinasesopimuksesta kuin EU:n ja arabimaiden yhteistyöstä, koska EU-maat eivät löytäneet toisiaan.

–  Se oli tosi huono päivä EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Se on ihan pakko myöntää, sanoo EU:n ulkopolitiikkaa ohjaavan komitean puheenjohtaja Sofie From-Emmesberger työhuoneessaan Brysselissä.

From-Emmesberger on johtanut EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa syksystä lähtien.

Kun Euroopan unioni linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, valokeilassa ovat usein ministerit ja päämiehet, mutta työ tehdään jo selvästi ennen punaisten mattojen levittämistä.

Suurlähettiläiden kesken, EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa, neuvotellaan usein valmiiksi ulkoministereiden pöydälle päätyvät tekstit.

From-Emmesbergerin ja hänen tiiminsä vastuulla on sovittaa yhteen maiden kantoja. Kokousten loppupäätelmien sanamuotoja saatetaan hioa hyvinkin hartaasti, ja jos huonosti käy, yhteistä näkemystä ei löydetä.

Vaikeat linjaukset tammikuun viimeisenä maanantaina osuivat samaan aikaan, mikä herätti kysymyksen, kykenevätkö 28 EU-maata tekemään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Epäonnistumisen syitä on From-Emmesbergerin mielestä hyvä pohtia. Taustalta ei löydy hänen mukaansa yhtä selittävää syytä.

Onko aika luopua yksimielisyydestä?

Yhteisten päätösten kompastelu on kiihdyttänyt keskustelua siitä, pitäisikö EU-maiden luopua yksimielisyyden vaatimuksesta ulkopolitiikassa.

Komissio ehdotti jo syksyllä, että esimerkiksi pakotteisiin, ihmisoikeuspolitiikkaan ja kriisinhallintaoperaatioihin liittyviä päätöksiä helpotettaisiin siirtymällä määräenemmistöpäätöksiin. Esityksen takana pitäisi silloin olla 55 prosenttia jäsenmaista ja vähintään 65 prosenttia EU:n kansalaisista.

From-Emmesbergerin mielestä perusteluita löytyy puolin ja toisin.

–  Yksimielisyys tarkoittaa, että kaikkien on otettava omistajuus yhteisistä päätöksistä. Ennen kuin siihen päästään, se ehkä vaatii vähän tuskaa.

Toisaalta päätösten tekeminen määräenemmistöllä voisi ehkä olla myös kannustin.

–  Se olisi tietynlainen uhka eli ponnisteltaisiin vielä enemmän, jotta saataisiin yksimielinen päätös.

Päätöksenteon helpottamisesta puhutaan hetkellä, jolloin Euroopan unioni yrittää ottaa vahvempaa roolia myös sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen puolustajana.

Yhdysvaltojen vetäytyessä EU pitää kiinni Iranin ydinsopimuksesta ja on puolustanut Pariisin ilmastosopimusta ja YK:n ihmisoikeusneuvostoa.

–  Samaan aikaan on hyvä muistaa, että meillä on Yhdysvaltojen kanssa edelleen paljon yhteistyötä ja yhteisiä intressejä eri tasoilla, Syyriassa, Afganistanissa ja terrorismin vastaisessa toiminnassa. Niitä kanavia, joita on, yritetään käyttää.

EU ei ole jäänyt seuraamaan sivusta

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan EU-maiden yritys antaa tukensa Venezuelan oppositiojohtajalle Juan Guaidolle ohi istuvan presidentin Nicolas Maduron kaatui Italian vastustukseen.

Tarkoin sanojaan punnitseva From-Emmesberger sanoo, että eri mailla on erilaisia herkkyyksiä.

–  Joskus meidän tehtävämme on muistuttaa, että tämä on EU 28:n neuvottelu ja meidän pitää katsoa parasta EU:lle.

From-Emmesberger haluaa nostaa esiin, ettei EU ole jäänyt seuraamaan Venezuelan katastrofaalista tilannetta sivusta. Se on asettanut maalle pakotteita vuoden 2017 lopulta alkaen ja perustanut kansainvälisen kontaktiryhmän etsimään rauhanomaista tietä kohti uusia presidentinvaaleja. EU on myös Venezuelan suurin humanitaarisen avun antaja.

–  EU:n suurena vahvuutena on laaja keinovalikoima, jolla se toimii maailmalla, From-Emmesberger sanoo.

Suhteessa Venäjään ja Ukrainan konfliktiin EU on hänen mielestään osoittanut yhtenäisyyttä ja vahvuutta.

–  Esimerkiksi Asovanmeren tapahtumien jälkeen EU otti kantaa nopeasti yhtenä rintamana.

Jäsenmaiden kipupisteet pitää tuntea

–  Tärkeä osa puheenjohtajan työtä on hyvä valmistelu. Pitää tietää jäsenvaltioiden kipupisteet ja yrittää miettiä ratkaisumahdollisuuksia talon asiantuntijoiden ja työryhmien puheenjohtajien kanssa, From-Emmesberger kertoo.

Ratkaisu kannattaa hänen mukaansa etsiä jo ennen kokousta, jotta päätöksenteko kaikkien istuessa pöydässä sujuu helpommin.

–  Vahvempiakin muotoiluja haluavilla (mailla) on omat rajansa. Jossain vaiheessa ne sanovat, että nyt mennään niin alas, että ei tule yhteistä lausumaa.

From-Emmesbergerin mielestä ei olisi yllätys, jos EU-vaalien kynnyksellä jotkut maat ryhtyisivät ajamaan entistä tiukempaa linjaa.

–  Vaalien jälkeiseen agendaan vaikuttaa paljon se, kuka tulee olemaan uusi korkea edustaja eli EU:n oma ulkoministeri.

Hän uskoo, että työ kansainvälisen järjestelmän eteen jatkuu vaalituloksesta huolimatta.

–  Se on Euroopan unionin keskeinen tehtävä, ja pohja koko EU:n olemassaololle. Vaikka sen murentamiseen on painetta, se on suuri tavoite.