Ensimmäiset uhanalaisen jokihelmisimpukan poikaset syntyivät laboratoriossa Konneveden tutkimusasemalla

Raakkukanta on romahtanut viime vuosikymmenten aikana.

Ensimmäiset uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun poikaset ovat syntyneet Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalla, yliopisto kertoo. Tutkijat onnistuivat tuottamaan ensimmäiset viljellyt raakun poikaset jatkokasvatukseen tutkimusaseman laboratoriossa.

Raakkujen viljely alkoi Konneveden tutkimusasemalla syksyllä 2016, kun Konnevedelle tuotiin vanhoja raakkuja Mustionjoesta sekä Ähtävänjoesta. Yliopiston mukaan kahden vuoden "kuntoutus- ja lemmenloma" teki tehtävänsä, kun lisääntymisensä luonnossa jo lopettaneet raakut alkoivat tuottaa toukkia viime syksynä.

Toukat tartutettiin isäntäkalojen, lohen ja taimenen poikasten kiduksille, missä ne ovat kehittyneet lähes 11 kuukauden ajan. Nyt ne ovat kypsyneet ja ovat valmiita irrottautumaan kaloista, jolloin niistä tulee raakun poikasia.

Ensimmäiset Mustionjoen ja Ähtävänjoen raakun poikaset syntyivät tällä tavalla heinäkuun alussa.

Tutkijat keräävät kooltaan alle puolen millimetrin mittaiset raakun poikaset talteen ja ryhtyvät kasvattamaan poikasia syöttämällä niille kasviplanktonia.

Ne on kasvatettava laboratoriossa noin senttimetrin kokoisiksi, ennen kuin ne ovat tarpeeksi vahvoja palautettavaksi luontoon. Tämä voi vaatia jopa kolmen vuoden pituisen hoito- ja ruokintaurakan.

 

Raakkukanta on pienentynyt huimaa vauhtia

 

Yliopiston mukaan Etelä-Suomessa sijaitsevan Mustionjoen raakkumäärä on vähentynyt ainakin puoleen yhdeksässä vuodessa. Suomen eteläisimmässä raakkujoessa oli vielä vuonna 2010 noin 2 000 raakkua, kun toukokuussa tutkijat laskivat populaation olevan noin 850 raakkua.

Samoin Ähtävänjoessa Pohjanmaalla raakkukannan koko on laskenut 1980-luvun 50 000:sta nykyiseen noin 500 yksilöön.

Simpukoiden väheneminen on merkki jokien tilan heikkenemisestä, kertoo Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskinen tiedotteessa.

– Lisäksi molemmissa joissa raakkujen lisääntyminen on loppunut, sillä ne eivät enää tuota toukkia. Raakkujen väheneminen on huono asia koko joen kannalta. Simpukoilla on tärkeä rooli vesiekosysteemissä, sillä tehokkaina suodattajina ne puhdistavat vettä, Taskinen sanoo.

Ennen kuin raakut voidaan palauttaa luontoon, olosuhteet kotijoessa pitäisi saada kuntoon veden laadun, lohikalojen määrän ja liettyneen pohjasoran suhteen, yliopistolta kerrotaan.

Tavoitteena on viedä osa Konnevedellä tuotetuista raakunpoikasista jatkokasvatukseen kasvatuslaitokseen Norjaan heinä–elokuun taitteessa. Tällä tavalla yliopisto pienentää riskejä, kun viljelytoiminta jakautuu kahteen paikkaan. Siirto-operaatio on osa EU Life Freshabit -hanketta ja esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä simpukoiden suojelututkimuksessa.

Tutkimusta ovat rahoittaneet muun muassa WWF, Suomen luonnonsuojelun säätiö ja ympäristöministeriö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.