Ensin miehen päälle kaatui mänty, nyt eteen tuli hometalo – Jaakko ja Iiris Pirttiaho jaksavat edelleen uskoa

Jaakko, 39, ja Iiris Pirttiaho, 44, panevat kahvit tippumaan laina-asuntovaunun keittiössä ja kattavat ulos. Iiris kipaisee maitoa ja keksejä naapurista vanhemmiltaan.

– Iso asuntovaunu on luksusta. Asuimme ensin kaksi–kolme viikkoa kahden hengen teltassa, Pirttiaho naurahtavat.

Vieressä on pariskunnan juhannuksen alla ostama talo, jonka piti olla toukokuussa häitään juhlineiden hengähdyspaikka – vihdoin. Lähivuosiin on mahtunut kriisejä kriisien perään. Palataan niihin myöhemmin.

Paitsi että talokin on kriisi. Paljastui, että se on homeessa. Home sweet home. Jaakko Pirttiaho on etsiskellyt sellaista kylttiä, koska välillä pitää nauraa, ettei itkisi.

Tämä on siinä mielessä omanlaisensa hometalotarina, että Pirttiahot eivät käräjöi eivätkä vaadi kaupanpurkua, vaikka kaikki perusteet jutun voittamiseen olisivat. Talo ostettiin lähisukulaiselta, joka asui siinä seitsemän vuotta ilman ongelmia, täysin tietämättä piilevästä pommista.

– Ihmissuhteet ovat rahaa tärkeämmät. Emme voi laittaa sukulaista kärsimään, hän on kuitenkin ostanut jo uuden talon. Ei tavallisella työläisellä ole varaa maksaa, ja asianajokulutkin olisivat hirveät. Ei siinä olisi voittajia, Pirttiahot sanovat.

Hirsistä käsi läpi

Pirttiahojen piti maalata sisäkatto ja hioa ja laittaa lattiat. He ajattelivat, että koti olisi sillä täydellinen. Olohuone, keittiö, sauna, yksi makuuhuone ja nukkumaparvi Jaakon 8- ja 10-vuotiaille pojille olisi juuri passeli heille.

Talon etuosa oli tehty satavuotiaasta, toisaalta siirretystä hirrestä 1970-luvulla. Takaosa oli tuoreempi, 2000-lukuinen.

Katonmaalauksen lomassa Jaakko päätti ottaa keskellä tupaa olevan leivinuuni-hellan kyljestä lattian läpi menevän laudan irti.

– Join seuraavana aamuna aamukahvia, kun haistoin kellarin, Jaakko Pirttiaho muistaa.

Paljastui, että lattia oli rakennettu väärin ja villat läpimärät. Lattia purettiin ja tilalle valettiin uusi. Salaojat olivat nekin enemmän missä sattuu kuin oikeilla paikoillaan.

Sitten selvisi, että myös hirsiseinät olivat mennyttä. Molemmin puolin hirttä oli lasivillaa, päällä vielä kipsilevyä ja paneelit.

– Hirrestä meni käsi läpi. Tuholaiseläimet olivat syöneet siihen reikiä. Hirsi ei ollut märkää, vaan täysin lahoa ja höttöistä, Pirttiaho sanoo.

Silloin Jaakko Pirttiaho lähti. Hän, kokematon veneilijä, hyppäsi pieneen Bellaansa ja suuntasi kolmeksi päiväksi Päijänteelle. Mukana ei ollut vaihtovaatteita, peittokin oli pieni.

– Siinä piti miettiä, peittääkö yöllä ylä- vai alakroppansa.

Toisena päivä tuuli tempaisi paperikartan järveen. Kännykästä loppui akku. Muut veneilijät auttoivat, antoivat uuden kartan.

Kolme päivää myöhemmin Jaakon pään palikat olivat jälleen paikallaan. Iiris hyppäsi matkaan perjantaina, toi parranajovälineet, puhtaita vaatteita ja kunnon peiton. Sinä viikonloppuna päätettiin, että tästäkin selviydytään.

Nyt talo on terve

Viime viikon keskiviikkona Jaakko Pirttiaho otti kirvesmies Janne Jokisen halaukseen. Itku oli lähellä. Viimeinen laho hirsi oli juuri saatu pois, talossa oli uusi runko ja tuulensuojalevyt paikallaan. Torstaina seiniin puhallettiin villa. Pian asennetaan katto-orret.

Tulevaisuudessa tässä samassa tilassa on keittiö ja olohuone, saunakin on pakko uusia.

Kun Pirttiahojen juttelua kuuntelee, ei olisi yllättävää, jos Janne Jokiselle valettaisiin pihaan patsas. Häntä ennen moni kokelas ilmoitti, että talon neljän seinän purkaminen ja uusien rakentaminen on tekemätön paikka, ja paremman lopputuloksen saa puskutraktorilla. Kattoa ei nimittäin tarvinnut purkaa, ja rakennelman tukeminen vaati kekseliäisyyttä.

– Janne laittoi käden olalle ja sanoi heti, että nyt hän murehtii ja sinä, Jaakko, voit nukkua yösi. Se oli valtava helpotus, Jaakko Pirttiaho huokaa.

Ennen Jokista Pirttiahot etenivät vanhempiensa ja ystäviensä avulla. Jaakko painoi viidentoista tunnin päivää ja pyöritteli mielessään yöt, miten kaikki hommat tehdään. Ystävät soittelivat rautakauppoihin ja pyysivät ylijäämätavaraa, toiset kutsuivat syömään ja hengähtämään.

Rakennushommissa Jaakko on täysi noviisi. Hän kun on entinen järjestyspoliisi.

Tässä kohden on aika hypätä niihin muihin kriiseihin.

Mänty kaatui päälle

Vuonna 2010 elokuun 4. päivä Jaakko Pirttiaho oli silloisten appivanhempiensa mökillä Hankasalmella rälläköimässä liiterin kattopeltejä. Silloin 2-vuotias Joona ja 2-kuinen Eemil olivat sisällä naisväen kanssa, appiukko töissä mökin toisella puolella.

Veera-myrsky nousi hetkessä ja trombi kaatoi männyn Jaakon päälle.

– Minulta meni hetkeksi taju ja kun tulin tajuihini, ajattelin vain, että en saa henkeä ja kuolen kohta, hän kertoo.

Ambulanssi tuli nopeasti, mutta koko matkan Kuopioon oli epävarmaa, selviääkö Jaakko ja jos selviää, käveleekö hän enää koskaan. Rintaranka oli poikki, selkärangassa murtumia, keuhko puhki, ruhjeita pitkin kehoa, päähänkin osui.

– Isovarpaani liikahti leikkauksen jälkeen ja sen myötä selvisi, että yhteys toimii edelleen.

Se oli alku. Osastolla meni 4–5 kuukautta. Noin kuukausi sairaalaan joutumisen jälkeen ystävät tulivat asuntoautolla hakemaan Jaakon kotikäynnille.

– Halusin kiertää talon ympäri. Kahdella kepillä se oli kuin maratoni. Pienen kynnyksen yli pääseminen oli valtava ponnistus.

Työtoverit Etelä-Savon poliisista valoivat uskoa ja hankkivat yhdessä sairaalaan sidotulle Jaakolle ensin tuulettimen ja myöhemmin kannettavan tietokoneen, jotta hän näki jääkiekkoa. Sitä kädenojennusta Jaakko Pirttiaho ei koskaan unohda.

Ei enää poliisiksi

Kuntoutuminen kesti kaksi vuotta. Siihen saakka Jaakko Pirttiaho ajatteli, että kyllä hänestä vielä poliisi tulee. Entinen voimankäytön kouluttaja rakasti työtään.

Mutta ei männyn rikkoman miehen kropasta tullut enää ehjää.

Se särki mielen. Masennus repi syövereihinsä vuosiksi. Entisestä toiminnan miehestä oli oman pään mielestä tullut turha, tyhjäntoimittaja, vammainen eläkemies, joka kärsii loppuelämänsä kovista kivuista ja valtavana väsymyksenä ja muistihäiriöinä näyttäytyvästä aivovammasta

Kaikki se oli liikaa avioliitolle, mutta ei ystävyydelle. Lapset ovat vuorotellen ja sovitellen isällään ja äidillään. Heitä varten asuntovaunuun on sovitettu iso televisio.

– Onnettomuuteni on jättänyt jälkensä etenkin 10-vuotiaaseen Joonaan. Hän muistaa onnettomuuden ja säikähtää edelleenkin, jos kuulee kolahduksen jostain, missä olen. Hän pelkää, että isille käy taas pahasti.

Tavoitteena normaali elämä

Iiris Pirttiaho ei tiedä, millainen Jaakko oli ennen onnettomuutta. He tapasivat toisensa muutama vuosi sitten ystävän syntymäpäivillä. Viime syksynä he rakastuivat. Yhteinen kristillinen arvopohja, spontaani seikkailuhenki ja rempseys ovat liittäneet kaksikon yhteen ja olleet voima ja toivo kaiken kaaoksen keskellä.

– Koko ajan ei voi murehtia. Negatiivinen mieliala tarttuu. Siitä kärsivät etenkin lapset, jotka samastuvat helposti vanhempien oloon. Mutta olen minä ollut koko kesän hankala, räjähdellyt pienistä asioista, Jaakko Pirttiaho tunnustaa.

– Miten se anteeksi-sana onkin niin hankala? Olen minä kuitenkin yrittänyt pyytää anteeksi.

Iiris nyökyttelee. Anteeksi on pyydetty ja annettu. Nyt mennään eteenpäin. Toiveissa on päästä kiinni normaaliin elämään, keskittyä ihmissuhteisiin ja nukkua omassa sängyssä omassa kodissa, jossa murheet ovat tavallisia, eivät talon kokoisia.

"Harva nainen kestäisi"

Ehkä ensi kesänä talon takana on terassi. Vaikkei olisikaan, palju siellä jo on. Se päätettiin hommata ennen kuin remontti nieli rahat. Lämpimässä kylvyssä, Jaakon hankkimien kynttilälyhtyjen valossa murheet huuhtoutuvat kepeämmiksi ja parisuhde lujittuu.

– Iiris ei stressaa eikä pomota, vaan käskee välillä lepäämään. Harva nainen kestäisi, että kaikki on hukassa, eikä edes astioita tarpeeksi, Jaakko Pirttiaho kehuu.

– Jaakko on tehnyt hyvää työtä talossa. Hänestä kertoo paljon se, että kun tilanne oli toivottoman tuntuinen, hän tilasi pihaan kaivinkoneen, jotta ulos saatiin sähköt, Iiris puolestaan kertoo.

Pirttiahoja hymyilyttää. Rakkaus on kotona.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .