Heinäluoman puhe: "Suomen linja kestävä"

Ukrainan tapahtumat muistuttavat meitä muutosten yllätyksellisyydestä. Kuten finanssikriisi myös Ukraina kertoo, että maailma ei ole valmis eikä täysin ennustettava.

Ukrainan kehitys on ollut jo pitkään huonolla uralla. Väestöryhmien vastakkainasettelut ovat kasvaneet ja epäluottamus poliittisiin johtajiin ja poliittiseen järjestelmään on tullut huutavaksi.

Venäjän toiminta Krimillä ei ole hyväksyttävää eikä myöskään Venäjän omien, pidemmän ajan etujen mukaista. Venäjä tarvitsee Eurooppaa ja eurooppalaista kanssakäymistä mahdollistaakseen oman maansa kehityksen ja kukoistuksen sekä kansalaisten kasvavan hyvinvoinnin.

Kun Krimin tapahtumia ei voida hyväksyä, ovat Euroopan Unionin vastatoimet välttämättömiä kansainvälisen oikeusjärjestyksen puolustamiseksi ja voimapolitiikan pysyvän paluun estämiseksi. Vastatoimilla ja vastatoimien vastatoimilla, pakotteilla ja vastapakotteilla ei kuitenkaan synny todellisia ratkaisuja. Nyt tarvitaan kykyä ja energiaa vuoropuheluun ja ratkaisujen hakemiseen.

Ukrainan kriisillä on lyhyt ja pitkä historiansa. Virheitä on tehty useamman toimijan toimesta ja muutamaa viikkoa pidemmältä aikaa. Voi hyvin olla, että Euroopan Unionillakin on jotain opittavaa. Oliko Unionin itäisyyden kumppanuuden ohjelma oikein rakennettu ja toteutettu? Ymmärrettiinkö EU:ssa Ukrainan sisäinen hajanaisuus ja ongelmat? Näkikö Unioni oikein Ukrainan sidokset ja Ukrainan kehityksen merkityksen Venäjälle?

Venäjän toimintaa Ukrainassa ja Krimillä on perusteltua arvostella, mutta ei Venäjää ja sen johtajia pidä ilmestyskirjan pedoksi leimata. Pienemmälläkin pensselillä pärjättäisiin.

Sillä tämäkin kriisi aikoinaan ratkotaan ja pölyn laskeuduttua pitäisi voida taaksepäin katsoessa olla ylpeitä siitä, mitä on tullut sanottua.

Ukrainan kansan oikeutta tehdä omat valintansa tulee kunnioittaa. Ukrainalaisilla pitää olla mahdollisuus niin taloudelliseen kuin muuhunkin kanssakäymiseen niin läntisten kuin itäistenkin naapureidensa kanssa. Ukraina tarvitsee kehittyäkseen sisäistä vuoropuhelua, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista ja kaikkinaista kieltoa väkivallalle ja yksityisille asejoukoille.

Suomen valtiojohto – presidentti ja ulkoministeri – ovat hoitaneet Ukrainan kriisiä osaltamme vastuullisesti ja hyvin. Mielipiteemme on sanottu selkeästi ja kirkkaasti. Se on (jättäisin pois kuitenkin) tehty tavalla, joka on ylläpitänyt vuoropuhelua, rakentavaa kanssakäymistä ja edellytyksiä kriisin rauhalliseen ratkaisuun.

Ukrainan tapahtumat eivät muuta historian suurten väkipyörien isoa kulkua. Raja-aidat madaltuvat, taloudellinen ja muu yhteistyö sekä keskinäinen riippuvuus lisääntyvät. Talouksien integroituessa mahdollisuudet – ja tarpeet - vastakkainasetteluun ja vihanpitoon vähenevät. Kansanvalta ja kansalaisoikeudet vahvistuvat – vaikka väliaikaisesti tulisikin takaiskuja ja yöpakkasia.

Suomen turvallisuuspoliittinen linja on osoittautunut Ukrainan kriisin aikana kestäväksi. Suomi on Unionin aktiivinen ja rakentava jäsenmaa, pysyy sotilasliittojen ulkopuolella ja huolehtii ensi sijassa itse omasta uskottavasta puolustuksestaan.

Suomi ei hyppää jokaiseen riitaan mukaan yllyttämään tappelupukareita. Haluamme mieluummin olla osa ongelmanratkaisua kuin osa uusia ongelmia.

Suomen ulkopolitiikkaa luonnehtii jatkuvuus ja yllätyksettömyys. Me emme tee äkkikäänteitä. Emme tuota yllätyksiä naapureillemme, yhteistyökumppaneillemme ja kansainväliselle yhteisölle. Samaa tietysti toivomme muiltakin valtiollisilta toimijoilta – ei vähiten omilta naapureiltamme.