Helle kuivasi joenkin Pihtiputaalla – ”Ei tämä ihan tavallista ole”, ELY-keskuksen vesistötarkastaja sanoo

Onko Liitonjärveen tullut reikä, ihmettelee pihtiputaalainen paikallisessa someryhmässä. Ryhmään on julkaistu kuvia Liitonjoesta, joka tosin ei näytä joelta. Ennemminkin kivikkoiselta tieltä, jossa on harvakseltaan lätäköitä syvänteissä siltojen alla. Virtausta ei näy lainkaan.

Matala ja kivipohjainen joki Liitonjärvestä Elämäjärveen on paikoittain kuivunut kokonaan.

– Ei tämä ihan tavanomaista ole, todella harvinainen tilanne, toteaa vesistötarkastaja Petteri Kemppi, Keski-Suomen ELY-keskuksesta.

Elämäjärven vieressä olevan Saanijärven veden pintaa on mitattu noin 70 vuotta, eikä se ole koskaan ollut näin matalalla. Kemppi uskoo saman ilmiön toistuvan muuallakin.

– Kuivuus näkyy jo isommissakin joissa. Myös pienten järvien pinta on selvästi laskenut, Kemppi tuumaa.

– En ole kuullut, että mikään joki olisi vielä kokonaan kuivunut, lukuun ottamatta pienempiä puroja. Yleensä niissä virtaa vähän se vesi kuitenkin.

Näin ei ole Liitonjoessa. Maanviljelijä ja maitotilallinen Teemu Teerimäki on muiden paikallisten tapaan kummastellut joen kuivuutta.

Mitään ongelmia joen kuivumisesta ei ole Teerimäelle tullut, ennemminkin siitä on haittaa keväisin.

– Joki yleensä tulvii tähän meidän pellolle. Nyt on mennyt kyllä ihan ääripäästä toiseen, hän kummastelee.

Teerimäki arvelee jokea alle 20 kilometrin mittaiseksi. Alkukesästä jokea pitkin on voinut kulkea kanootilla.

– Nyt voisikin käydä hieman kävelemässä pohjalla katsomassa, mitä sieltä löytyy, hän sanoo.

Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan heinäkuussa sademäärä jäi maan keskiosassa paikoitellen alle viidennekseen tavanomaisesta. Aurinko paistoi heinäkuussa maan etelä- ja keskiosassa noin 300–350 tuntia, joka on keskimääräistä enemmän.

– Aika paljon vaaditaan sateita, että vesistöjen pinnat nousisivat, Kemppi sanoo.

Maa on ollut niin kuivaa, että siihen on tullut pesusieniefekti, eli sadekuuron sattuessa pinta ei imekään vettä niin tehokkaasti kuin normaalisti. Se voi Kempin mukaan olla hyväkin asia vesistöjen kannalta. Pohjavedet tosin kärsivät.

– Sadevesi ei imeydy maaperään niin helposti, koska siinä ei ole lainkaan kosteutta. Näin vesi valuu vesistöihin, Kemppi kuvailee.

Vesistöjen pintojen lasku ja veden lämpötilojen nousu saattaa johtaa hapenpuutteeseen, joka voi aiheuttaa kalakuolemia. Kempin tietoon ei kuitenkaan ole tullut suurempia katoja.

– Tähän aikaan ei ole kalannousuakaan, joten jokien kuivuminen rajoittaa vain kalojen kulkemista, Kemppi arvioi.

Vesistöjen mataluus on voinut vaikeuttaa veneilijöiden kulkua, kun kivet saattavatkin olla lähempänä pintaa.

Hän uskoo, että syksyllä saadaan sateita, jolloin vuoden keskiarvot saattavat näyttää normaalilta kuivasta jaksosta huolimatta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .