"Hienoa, kun onnistuit tänäänkin" – kannustava ohjaus vähentää häiritsevää käytöstä koulussa

Taas se Simo hölisee ja kävelee ympäri luokkaa. Opettajalla on keinot vähissä. Kiellot eivät auta, ei myöskään onnistumisista kannustaminen. Tarvitaan jotain muuta, jotta luokkaan saadaan taas työrauha.

Häiritsevästi käyttäytyviä oppilaita on kaikissa kouluissa. Samalla kun hälinä haittaa oppilaan omaa oppimista, se häiritsee myös muun luokan työskentelyä. Kasvatustieteiden maisterin, laaja-alaisen erityisopettajan Anne Karhun tuore väitöstutkimus osoittaa, että positiiviseen palautteeseen perustuva käyttäytymisen tuki voi taltuttaa häiritsevää käyttäytymistä.

Karhun tutkimus tehtiin kahdessa keskisuomalaisessa koulussa, josta opettajat valikoivat viisi oppilasta. Osalla heistä oli diagnosoitu ADHD. Molemmissa kouluissa käytetään Prokoulu-mallia eli oppilaita ohjataan kannustavan, positiivisen palautteen kautta. Valikoiduilla oppilailla oli häiritsevää käyttäytymistä, johon Prokoulun yleinen tuki ei riittänyt.

Käytössä oli kansainvälisesti tutkittu CICO-toimintamalli, jossa on keskeistä ongelmallisen käytöksen puheeksi ottaminen ja yhteisistä käyttäytymisen tavoitteista sopiminen.

– Ensin istutaan alas ja pohditaan, missä mennään. Mitä asioita oppilaan on hyvä harjoitella? Sitten rajataan ne tarkasti ja selkeästi. Yksi ”teen tehtävät” -tavoite voi tuoda mukanaan sen, että oppilas lopettaa hälinän ja luokassa kävelyn, Karhu kuvailee.

Tavoitteiden saavuttamisesta palkitaan säännöllisesti. Oppilaalla on käytössään pistekortti, johon opettajat kirjaavat palautetta suullisen palautteen lisäksi. Pistekortti käy päivittäin myös kotona vanhempien allekirjoitettavana.

CICO-malliin tarvitaan oppilaan ja luokanopettajan lisäksi mukaan erityisopettaja ja koulunkäynninohjaaja. Kymmenen viikon interventiojakson aikana oppilaan kanssa jutellaan sovituista tavoitteista aamutapaamisissa ennen ensimmäistä tuntia sekä iltapäivätapaamisissa tuntien jälkeen.

Karhun mukaan tapaamiset ovat oiva paikka pysähtyä tavoitteiden äärelle ja saada evästyksiä luokkatilanteisiin. 

Tapaamiset ovat usein koulunkäynninohjaajan vastuulla. Ohjaajan panos onkin tärkeä. Aamutapaamiseen kuluu vain hetki, mutta hetki on oppilaalle tärkeä.

– Jos sovituista tavoitteista ei muistuteta, homma voi ”luisua” taas entiselleen. On tärkeää, että lapsi saa näissä tilanteissa aikuisen jakamattoman huomion.

Tutkimuksen mukaan malli vähensi häiriökäyttäytymistä. Neljä viidestä oppilaasta hyötyi tuesta. Opettajista ja vanhemmista malli tuntui luontevalta.

– Oppilaiden mielestä oli erityisen hienoa, kun kotona kehuttiin koulusta tulleita hyviä merkintöjä.

Karhu on tehnyt runsaat 12 vuotta erityisopettajan työtä. Koulun ulkopuolisen kuntouttavan tuen tarve on kasvanut valtavasti.

– Valitettavasti oppilaiden kuntouttava tuki on alkanut siirtyä koulujen ulkopuolelle, ja kuntoutusjonot ovat pitkät. Olisi hienoa, jos tuki saataisiin lasten arkeen eikä perheiden tarvitsisi rampata lasten kanssa kuntoutuksissa.

Kannustavassa tuessa on Karhun mielestä hienoa myös se, että yhä useampi pärjää tuen avulla yleisopetuksessa tavallisessa luokassa.

Anne Karhun erityispedagogiikan väitöskirja ”Check in, check out!” Käyttäytymisen tehostettua tukea tarkastetaan 24.8. Jyväskylän yliopistossa kello 12 Ruusupuistossa salissa Helena (Ruu D 104).

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .