Hikoilua ei tarvitse karttaa äkkikuoleman pelossa – raskas liikunta flunssaisena voi kuitenkin olla haitaksi lapselle

Espoolaisen koululaisen äkillinen kuolema liikunnantunnilla ei anna mitään syytä rajoittaa lasten raskastakaan liikuntaa. Erikoislääkäri Ole Andersen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sydänpoliklinikalta muistuttaa, että liikkuminen on lapselle terveellistä ja hyväksi ja terveen lapsen kohdalla äkkikuoleman riski on hyvin pieni.

– On mahdollista, että riskihenkilöllä vahva fyysinen rasitus laukaisee rytmihäiriön. Mutta jos riskitekijöitä ei ole tiedossa, raskaskin liikunta on turvallista, Andersen kiteyttää.

Espoon kuolemantapauksen yhteydestä sydänsairauksiin ei ole tietoa. Sydänsairaudet ovat kuitenkin yksi lasten äkkikuolemia aiheuttava tekijä, ja osaan näistä kuolemista liittyy raskas liikunta.

Sydämelle voi kuitenkin aiheutua haittaa, jos lapsi liikkuu flunssaisena kovin kuormittavalla tavalla.

– Flunssan yhteydessä sydän voi olla lievästi tulehtunut, eikä sitä itse huomaa. Jos lisäksi liikkuu rasittavammin kuin mihin on tottunut eikä infektiokaan ole vielä täysin parantunut, voi seurauksena olla rytmihäiriö, Andersen sanoo.

Tarkkojen rajoitusten asettaminen on vaikeaa. Kun lapsi liikkuu, rasituksen aste voi vaihdella suuresti. Näin tapahtuu erityisesti omaehtoisesti liikkuessa mutta myös koululiikunnan kaltaisessa ohjatussa tilanteessa.

– Kun innokkaat nuoret potkivat liikunnantunnilla palloa, voi rasitus olla kilpaurheilun tasolla, Andersen pohtii.

Andersenin mukaan liikuntaa voi lähtökohtaisesti pitää turvallisena myös monelle sydänpotilaalle.

– Usein sydänpotilas tai sydänsairaan lapsen vanhempi on turhankin varovainen. Vaikka sairautta olisi aika pitkälle pystytty korjaamaan, ei silti harrasteta liikuntaa yhtä paljon kuin terveet ihmiset.

Keski-Suomessa lasten sydänperäisiä äkkikuolemia tapahtuu Andersenin mukaan keskimäärin pari, kolme vuodessa. Yleensä lasten sydänviat ja sydänsairaudet pystytään Suomessa havaitsemaan ennen vakavia oireita.

– Synnynnäiset sydänviat löydetään käytännössä kaikki viimeistään lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Sydänvikaisia lapsia myös syntyy vähemmän kuin takavuosina, koska suuri osa vioista löydetään jo sikiöaikana ja osa löydöistä johtaa aborttiin.

Lasten sydänsairaudet voidaan karkeasti jakaa synnynnäisiin sydänvikoihin, rytmihäiriöihin ja sydänlihassairauksiin. Osa niistä voidaan havaita tavallisissa lääkärintarkastuksissa. Osa taas havaitaan tarkemmissa tutkimuksissa, joita voidaan tehdä, jos lähisukulaisten joukossa tiedetään olevan sydänsairaita. Sekä rytmihäiriöistä että sydänlihassairauksista suuri osa on perinnöllisiä.

– Osa sairauksista kuitenkin oireilee niin pienesti, ettei niitä havaita ennen kuin tulee hengenvaarallinen tilanne. Lasten sydänkuolleisuus on laskenut koko ajan, mutta valitettavasti sydänperäiset kuolemat ovat edelleen yksi merkittävä lapsuusiän kuolinsyy, Andersen sanoo.

Kuolleisuutta on vähentänyt lasten sydänvikojen ja -sairauksien entistä tarkempi havaitseminen. Myös hoitomenetelmät ovat vuosikymmenien aikana kehittyneet.

– On olemassa esimerkiksi uudenlaisia lääkehoitoja ja kirurgisia toimenpiteitä. Joidenkin parantumattomien sydänvikojen kohdalla hoidolla tosin voidaan vain lykätä huononemisvaihetta ja sydämen toiminta heikkenee sitten aikuisiässä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .