Hoitajamitoituksen toteutuminen nytkähti eteenpäin, mutta suuri kysymys on, mistä haalitaan tarvittavat hoitajat

Vanhuspalvelujen epäkohtien korjaaminen on nytkähtämässä eteenpäin, kun sitovan hoitajamitoituksen säätäminen lakiin etenee. Hoitajamitoitus on ollut kuluneen vuoden kuumimpia puheenaiheita, sillä julkisuudessa on tullut esiin useita ympärivuorokautisen hoivan laiminlyöntejä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) painottaa, että tavoitteena on saada lisää hoitajia vastaamaan ikäihmisten palvelujen tarpeeseen. Näin myös laiminlyöntejä pystyttäisiin ehkäisemään.

Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) valmistellussa lakiluonnoksessa ehdotetaan, että iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautisen hoivan sitova hoitajamitoitus tulisi voimaan elokuussa 2020, mutta kaavaillun 0,7:n mitoituksen voisi alittaa siirtymäaikana, joka kestäisi huhtikuuhun 2023.

–  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, Kiuru kommentoi tiedotustilaisuudessa torstaina.

Mitoitus tarkoittaa sitä, että kymmentä vanhusta kohden hoivayksikössä olisi oltava seitsemän hoitajaa. Mitoitus koskisi pitkäaikaista tehostettua palveluasumista sekä laitoshoitoa.

Siirtymäaikanakin mitoituksen pitäisi olla vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohden eikä potilasturvallisuus saisi vaarantua. Hoivayksikköön voitaisiin soveltaa myös 0,7:ää korkeampaa mitoitusta, jos asiakkaat tarvitsevat enemmän hoitoa.

0,7:n mitoituksen toteuttaminen maksaisi vuositasolla 230 miljoonaa euroa.

Pulmana hoitajien saatavuus

Suuri kysymys on, miten hoiva-alalle onnistutaan houkuttelemaan tarpeeksi uusia hoitajia. Ministeriön arvion mukaan mitoituksen toteuttamiseen tarvitaan ainakin 4  400 uutta hoitajaa. Julkisuudessa on esiintynyt myös korkeampia lukuja, kuten Kuntaliiton ja Kuntatyönantajien arvioima 5  000.

Työntekijöiden saatavuudesta on käyty vilkasta keskustelua, kun pääministeri Antti Rinne (sd.) myönsi syyskuussa, että tällä vaalikaudella ei saada 4  000:ta hoitajaa ja lääkäriä lisää. Syynä on Rinteen mukaan se, että rahaa ei ole riittävästi. Hoitohenkilökuntaa tarvitaan vanhuspalvelujen lisäksi myös muun muassa julkisen terveydenhuollon hoitotakuun toteuttamiseen.

STM:n neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sanoo nyt, että koulutuspuolella on positiivinen näkemys siitä, että hoitajapulaan pystyttäisiin reagoimaan aika nopealla aikataululla. Opintoihin pääsee nykyisin kiinni jatkuvan haun kautta, mikä tuo joustavuutta tutkintojen aloittamiseen.

Sitovan mitoituksen uskotaan myös tekevän hoiva-alasta nykyistä houkuttelevamman, joten muihin töihin siirtyneitä hoitajia saattaisi jonkun verran palata alalle.

–  Siellä ei mitään hirveän isoa reserviä ole, mutta varmasti heidätkin kannattaa ottaa huomioon, Karppanen arvioi.

Hoitajapulaa voidaan paikata myös työperäisellä maahanmuutolla, mutta keinona se on hidas.

Työtehtävät eritellään toisistaan

Yksi merkittävä keino työntekijäpulan ratkaisemiseen on se, että hoitajamitoitukseen laskettaisiin mukaan myös esimerkiksi hoiva-avustajat, jotka eivät osallistu lääkehoitoon, mutta auttavat vanhuksia muun muassa ruokailussa ja ulkoilussa.

Lakiluonnoksessa määritellään tarkasti mitoitukseen luettava henkilöstö, johon kuuluvat muun muassa sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit sekä fysio- ja toimintaterapeutit. Hoivayksiköiden tukitehtävät, kuten siivous ja ruokahuolto, on rajattu mitoituksen ulkopuolelle.

Kiurun mukaan hoito- ja tukitehtävien erottelu oli yksi vaikeimmista kysymyksistä luonnosta laadittaessa. Ministerin mukaan kyse on erityisesti sen varmistamisesta, että hoitohenkilökunta pääsee tekemään hoitotyötä.

–  Ei ole mahdollista jatkaa samalla tavalla enää. On tunnustettava, että erityisesti ilta-aikaan ja viikonloppuisin ammattilaisten työpanosta työyhteisössä kuluu nimenomaan tukityön tekemiseen, Kiuru kuvaili nykytilannetta.

Seuraavaksi lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle. Hallituksen tavoitteena on viedä lakiesitys eduskuntaan tämän vuoden aikana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.