Huippukokki Jenni Tuominen kokkaa Suomi-ruokaa eurodiplomaateille – EU-edustusto kylpee savussa, kun pihalla valmistuu satoja kiloja savukalaa

Pöydässä on savulohta, salaatteja, riistamakkaraa ja janssoninkiusaus. Suomalainen seisova pöytä tyhjenee, kun kansainväliset toimittajat kauhovat ruokaa EU-edustuston saunaillassa.

–  Jengi ihan ahmii janssoninkiusausta, kertoo ruoan valmistanut Jenni Tuominen muutamaa päivää myöhemmin.

EU-edustusto on palkannut hänet pitämään huolta edustuston tarjoiluista nyt kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa, ja vieraita kulkee ovesta solkenaan.

Tuominen saapuu haastatteluun suoraan kauppareissulta. Hän on asunut Brysselissä kohta vuoden päivät yhdessä kirjailijapuolisonsa Tuomas Vimman kanssa.

Reppu selässään Tuominen on tottunut kulkemaan Brysselin katuja ja poimimaan pikkuliikkeistä raaka-aineita.

Hän on muutaman kollegansa kanssa vastuussa siitä, että eurooppalaiset diplomaatit saavat hyvää suomalaista ruokaa.

Alkusyksyn illalliselle repussa kulki kokonaisten heinäsorsien nippu, jotka Tuominen valmisti alusta loppuun, räpylöistä pannulle. Lintujen suolistaminen ja niiden kaikkien osien käyttäminen liemiin ovat oppeja Ranskan kuuluisasta Le Cordon Bleu -kokkikoulusta, josta 42-vuotias Tuominen valmistui muutama vuosi sitten.

–  Heinäsorsia saa täältä tosi edullisesti ja lintuja myydään kokonaisena, Tuominen kertoo.

Edustusto kuin suuri savusauna

Vakiohitti kansainvälisille vieraille on ollut savustettu kala. Mitä kalaa savustuspönttöön laitetaankin, menekki on Tuomisen mukaan hyvä. Pelkästään heinäkuussa edustuston sisäpihalla valmistui 400–500 kiloa savukalaa.

–  Koko talo haisee välillä ihan savusaunalta ja saan toiveita yläkerroksista, että pönttöä välillä vähän siirrettäisiin.

Suomen EU-edustusto on tavallinen toimistorakennus EU-korttelissa. Keittiö on pikkuruinen, joten pieni neuvotteluhuone on muunnettu työtilaksi ja varastotilaa raivattu autotallista.

Lähes kenttäolosuhteissa valmistuu sadan hengen illallisia, lounaita ja aamiaisia. Ruoan valmistuksen on oltava kestävää, ja siksi se on Tuomisen mukaan hyvin kasvispainotteista.

–  Erään maan diplomaatti, joka on kasvissyöjä, kertoi syöneensä puoli vuotta retiisejä Romanian puheenjohtajakaudella, koska se oli ainoa tarjolla ollut vihannes. Mutta meillä on toisin.

Raaka-aineet hankitaan läheltä, mikä on järkevää jo ilmastopäästöjen takia. Muutamia ruoka-aineita kannattaa kuitenkin kuljettaa Suomesta saakka. Mätiä, jota ei Suomessa pastöroida, kuhaa, hirvenlihaa, silakkaa, lipstikkaa ja kaljamaltaita saaristolaisleivän tekemiseen on vaikeaa löytää Keski-Euroopasta.

Entä mitä ravintola-alan ammattilainen kaipaa itse?

–  Irtokarkkeja, Tuominen vastaa epäröimättä.

Moneen muuhun Keski-Euroopan kaupunkiin verrattuna Bryssel on silti aarreaitta erimaalaisine ruokakauppoineen. Karkkeja tai Fazerin ruisleipää löytyy skandikaupoista tai Suomen Merimieskirkon myymälästä vain muutaman korttelin päässä Suomen edustustosta.

Parhaiden ranskalaisten metsästys jatkuu

Bryssel on Tuomisen mielestä kuin pieni kylä. Kaupungissa on monta pientä keskustaa kulmabaareineen ja kauppoineen. Grand Place on turisteille.

–  Ainoa mitä kaipaan Brysselissä on vesi. On ihan kauheaa, ettei täällä pääse uimaan. Myös meidän koiran mielestä.

Kaupungin ravintolatarjonnassa yksi parhaista puolista on afrikkalainen keittiö. Belgialainen perinneruoka muistuttaa hänestä pitkälti suomalaista.

–  Ardenneilta tulee hyvää possua ja Belgiassa on muutenkin hyviä raaka-aineita. Mutta onko Belgia suuri ruokamaa, ei ehkä. Täällä tykätään fritata aika paljon asioita, Tuominen sanoo diplomaattisesti.

On yksi herkku, jota hän rakastaa yli kaiken: Baareissa tarjoiltava yhdistelmä juustokuutioita, joita dipataan sinappiin ja sellerisuolaan.

–  Mä rakasta sitä. Se suola on varmaan sitä varten, että kaljaa myydään enemmän, mutta yhdistelmä on nerokas.

Tuominen ehtii aina silloin tällöin miehensä Kusti Miettisen (Tuomas Vimma) kanssa metsästämään kaupungin parhaita frittejä eli ranskalaisia, tai vielä paremmin Belgian perunoita.

Kun pariskunta oli asunut kaupungissa muutaman kuukauden, kysyi Miettinen suosituksia parhaista kioskeista Belgian Suomi-yhteisöltä Facebookissa. Vinkkejä tuli paljon.

–  Place Jourdanella oleva Maison Antoine on paikka, jossa olemme käyneet muutamiakin kertoja. Mutta pitää olla tarkkana keneltä perunat ostaa. Tietty vanhempi nainen tekee parhaat. Ostamme perunoita vain silloin, kun hän on myymässä, Tuominen kertoo viitaten legendaariseen kioskiin.

Hän nauraa joutuvansa pian vaateostoksille.

–  Kävelen noin neljän kilometrin matkan töihin edestakaisin ja kolme kertaa viikossa juoksen. Pitää ehkä kohta juosta useammin.

Ruoan valmistaminen eurodiplomaateille on rankkaa työtä, varsinkin kun muistissa on Italian pääministerin Silvio Berlusconin taannoinen tylytys. Siitäkin on tosin jo aikaa pitkälti toista vuosikymmentä.

Tuominen ottaa paineet maltilla.

–  Kaikki mitä tehdään, tehdään tuoreista raaka-aineista, hyvin ja yksinkertaisesti. Eräskin italialainen tuli juuri kertomaan, ettei hän tiennyt suomalaisen ruoan olevan näin hyvää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.