Humanistit ovat kyllästyneet stereotypioihin: "Kaikkea ei voi mitata, sivistys ja kielenkäyttö ovat valtaa" – Opiskelijat puhuvat alojensa arvosta tiedekuntansa merkkipäivänä

Filosofisen tiedekunnan perustamiskokouksesta tulee maanantaina kuluneeksi 60 vuotta.

Kirjallisuuden opiskelijat eivät koe olevansa huuhaa-humanisteja. Myös kliseestä vitsailua on tietoisesti vähennetty.

– Me emme voi puhua sitä samaa kieltä, ettei opinnoillamme ja tieteenalallamme olisi mitään arvoa vain siksi, että se ei ole mitattavaa, Emma Halonen toteaa.

Halonen, Susi Nousiainen ja Venla-Vanamo Asikainen valmistuvat äidinkielen opettajiksi. He näkevät, että kielenkäyttö ja sivistys ovat valtaa.

– Jos osaa käyttää kieltä, pystyy vaikuttamaan muihin, perustelemaan asiansa ja saamaan sen läpi, Nousiainen sanoo.

 

Opiskelija- ja tutkintomäärällä mitattuna humanistis-yhteiskuntatieteellinen on Jyväskylän yliopiston suurin tiedekunta. Tiedekunta on kasvanut nopeasti vuodesta 1958, jolloin se oli vain pieni alaosasto pienessä filosofian tiedekunnassa, toteaa dekaani Minna-Riitta Luukka.

Humanisteja sekä koulutetaan että mollataan paljon. Opiskelijat yrittävät olla piittaamatta soraäänistä.

– Kaikkea ei voida mitata lukuina ja rahassa. Maailman kriisien ja konfliktien takana ovat aina ihmiset, joiden käytöstä voivat ymmärtää ja selittää vain toiset ihmiset. Sitä ei voida korvata koneilla, toteaa saksan kieltä ja kulttuuria opiskeleva Ville Hirvikoski.

– Ihminen on muutakin kuin sukua, lukua ja sijaa. Se saattaa hämärtyä tässä vouhottamisen kulttuurissa, jossa ihmisiä kannustetaan suorittamaan ja kuluttamaan. Kirjallisuuden avulla on mahdollista oppia empatiaa, haavoittuvuutta ja herkkyyttä, joita myös elämässä joutuu opettelemaan aina uudelleen ja uudelleen, Asikainen jatkaa.

 

Tietämätön menettää helposti kaupat, tietää saksaa lukeva Marianna Schuchmann. Hänen mielestään suomalaisessa liike-elämässä kaivattaisiin enemmän muiden maiden kulttuurien tuntemusta.

– Esimerkiksi saksalaiset tekevät mieluiten kauppaa saksan kielellä. Englanninkielisiin yhteydenottoihin ei välttämättä edes vastata. Kaupat voi menettää pienen asian vuoksi. Ei kauppatieteiden opintoihinkaan turhaan Jyväskylän yliopistossa kuulu pakollisena toista vierasta kieltä englannin rinnalla, hän sanoo.

Hänestä yritykset tarvitsisivat enemmän kielten osaajia.

– Firmoissa harvoin ymmärretään, että tuotekuvaus on usein myynnin kannalta yhtä merkittävä kuin tuote itse.

 

Lukeminen vähenee. Kuka enää tarttuu kirjaan, kun ruudusta saa kevyttä viihdettä helpommalla?

Kirjallisuuden opiskelijat uskovat, että some ja suoratoistopalvelut tulevat vielä antamaan uudelleen tilaa kirjoille. Ihmiset ovat alkaneet kaivata rauhoittumista, mikä ilmenee muun muassa erilaisten tietoisen läsnäolon taitojen harjoittamisena.

Asikaisen mukaan kirjan tarinaan uppoaminen vie noin 20 minuuttia, mikä voi tuntua hektisessä yhteiskunnassa paljolta. Leffat ja sarjat päästävät kokijansa helpommalla.

– Pysähtymisen tarve ja kauneus eivät ole kadonneet, hän iloitsee.

Kielen sivistysarvolla ei välttämättä ole suoranaista laskettavaa yhteiskunnallista merkitystä, opiskelijat miettivät.

– Kielitaito on yksilölle keino kokea maailmaa ja ymmärtää erilaisuutta. Ehkä myös opettaa oivaltamaansa muille, Ville Hirvikoski pohtii.

– Kieli on itseilmaisun väline, jonka avulla tulkitaan myös omia tunteita, Susi Nousiainen lisää.

 

Hirveästi hyötyä. Kirjallisuus kuvaa ja dokumentoi yhteiskuntaa sekä nostaa esille sen ongelmakohtia.

Tehokkuusajattelu jää helposti päälle. Silloin yksi näkökulma tuppaa jäämään muiden jalkoihin, Emma Halonen korostaa.

– Ei kaikkea tarvitse ajatella hyödyn kautta. Ilolla ja elämyksillä on arvoa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .