Huoltovarmuuskeskuksen ex-johtaja: "Vesivoimaa tarvitaan lisää"

Suomeen pitäisi rakentaa lisää vesivoimaloita, jotta riippuvuus sähkön tuonnista vähenisi. Maassa on rakentamatonta vesivoimakapasiteettia yhden ydinvoimalayksikön verran ja se tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Näin ehdottaa Huoltovarmuuskeskuksen entinen toimitusjohtaja Ilkka Kananen, jonka uusi kirja, Suomen huoltovarmuus - Riittääkö energia ja ruoka, toimiiko tiedonkulku?, julkistetaan tänään Helsingissä.

– Vesivoimaa pitäisi ehdottomasti saada lisää, sillä se on arvokasta säätövoimaa ja sitä voidaan varastoida säännöstelyaltaisiin. Vesivoima on myös päästötöntä, Kananen muistuttaa.

Hänen mukaansa energiahuolto on maan huoltovarmuuden yksi suurimmista haasteista. Tuontienergian osuus on tällä hetkellä reilut kahdeksan miljardia euroa.

– Olemme liian riippuvaisia tuontienergiasta. Akilleenkantapää on sähkön tuotannon riittämättömyys huippukulutustilanteissa. Energiaomavaraisuutta tulisi lisätä, Suomessa on runsaasti uusiutuvaa bioenergiaa.

Uudet ydinvoimalat, Olkiluoto 3 ja Hanhikivi 1, parantavat aikanaan tilannetta, mutta eivät ratkaise ongelmaa.

– Vanhaa sähkön tuotantokapasiteettia poistuu koko ajan käytöstä. Lisäksi sähkön kulutus kasvaa jatkuvasti.

”Kybertavoite ei ole realistinen"

Kyberturvallisuus sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien häiriötön toiminta ovat myös erittäin tärkeitä asioita huoltovarmuuden kannalta. Ilkka Kananen on painiskellut paljon näiden teemojen parissa pitkän uransa aikana.

Hän ei tosin pidä englannista käännetystä termistä kyberturvallisuus, joka on saanut vankan jalansijan julkisessa keskustelussa.

– Sopivampi ja jotenkin ymmärrettävämpi termi olisi digitaalinen turvallisuus, joka muodostaa vastinparin fyysiselle turvallisuudelle. Kyber viittaa avaruuteen ja siitähän ei asiassa ole laisinkaan kyse.

Käännöstermi on kuitenkin virallistettu ja Suomeenkin laadittiin muutama vuosi sitten ensimmäinen "kyberturvallisuusstrategia". Siinä asetettiin kunnianhimoisia tavoitteita ja Suomi halutaan esimerkiksi nostaa kyberturvallisuuden kärkimaaksi. Yhdeksi tavoitteeksi kirjattiin, että Suomi on vuonna 2016 maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa.

– Tavoite ei ole mielestäni realistinen, kun otetaan huomioon käytössä olevat resurssit. Suuret maat panostavat toimintaan niin paljon, että tuskin Suomi aivan ykköseksi yltää.

Verkkovakoilu on nykyisin arkipäivää myös Suomessa. Eniten huomiota on saanut ulkoasianministeriössä reilut kaksi vuotta sitten paljastunut tietomurto- ja vakoilutapaus. Ilkka Kananen paljastaa kirjassaan, että vakoiluvihje Suomen viranomaisille tuli Ruotsista.

– Ruotsin viestitiedustelulaitos FRA on osaava ja hyvin resursoitu. Suomessakin pitäisi kehittää vastaavanlaista toimintaa sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä, jotta olisimme samalla viivalla muiden länsimaiden kanssa.

Huippusalaista tutkimusta

Docendon kustantamassa kirjassa kerrotaan huippusalaisesta tutkimuksesta, joka kohdistui sähköisen vaikuttamisen seurauksiin. Tällainen hanke oli puolustusneuvoston vuonna 1999 teettämä yksityiskohtainen selvitys Kosovon sodassa toteutetusta tietosodankäynnistä.

Selvitys sisälsi tarkan analyysin Yhdysvaltain erikoisjoukkojen toiminnasta ja sen vaikutuksista entisen Jugoslavian ja erityisesti Serbian tietoliikenneinfrastruktuuriin ja yleisradiojärjestelmiin.

– Kokonaisselvitys osoitti kiistatta, kuinka vakavia seurauksia Suomen kaltaiselle yhteiskunnalle koituisi kehittyneen vihollisen iskiessä herkimpiin infrastruktuurimme osiin. Tutkimuksen tuloksia on pystytty hyödyntämään ja nykyisin Suomi on varautunut tällaisten iskujen varalle paremmin kuin aiemmin, Ilkka Kananen toteaa.

Hänen mielestään Suomen kannattaisi harkita erillisen "turvallisuusministeriön" perustamista.

– Muissa Pohjoismaissa kaikki turvallisuusalan toiminnot eli pelastustoimi, yhteiskuntaturvallisuus, huoltovarmuus ja -valmius sekä maanpuolustustiedotus on keskitetty saman ministeriön alle yhden vahvan keskusorganisaation hoitoon. Minusta Suomessakin kannattaisi selvittää mallin toimivuutta, Kananen esittää.

Hän uskoo, että keskitetty malli toisi tehoa asioiden hoitoon, mutta vaarana olisi byrokratian lisääntyminen.

– Suomalaisen hajautetun mallin haittapuolena on siiloutuminen ja itseriittoisuus. Toisaalta taas esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen valtti on nopeus ja ketteryys.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.