Huostaan otettuja lapsia sijoitetaan yhä useammin perheisiin

Suomessa perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on noussut kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävästi, ja huostaan otettuja lapsia sijoitetaan yhä useammin perheisiin, lastensuojelun palveluja tuottavasta SOS-Lapsikylästä kerrotaan.

–  Tämä johtuu huostaanottojen lisääntymisestä, mutta vahvasti myös siitä, että perhehoito on yleistynyt ja muuttunut viime vuosien aikana ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi Suomessa. Aivan viime vuosina huostaanottojen määrät eivät ole kasvaneet, toteaa SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Sanna Välimäki.

Alueelliset erot ovat suuria, kertoo lasten ja nuorten perhehoidon kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari Perhehoitoliitosta. Esimerkiksi Kainuussa 69 prosenttia huostassa olleista lapsista oli vuonna 2017 sijoitettuna perheisiin, kun taas esimerkiksi Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla valtaosa lapsista oli sijoitettuna laitoshoitoon. Taustalla vaikuttaa Lehtosaaren mukaan muun muassa se, onko sijaisperheitä riittävästi. Sijaisvanhemmista on Suomessa jatkuva pula.

Myös nuorille pyritään löytämään perheitä

Toissa vuonna kotinsa ulkopuolelle oli sijoitettuna lähes 18  000 lasta, Sanna Välimäki kertoo. Sijoitettujen lasten määrä kasvoi vuonna 2017 kolmella prosentilla edellisvuodesta.

Yli puolet huostassa olleista lapsista oli perheissä, ja heistä 13 prosenttia oli omien sukulaistensa ja läheistensä luona. Laitoksissa oli 38 prosenttia kaikista sijoitetuista lapsista.

Välimäen mukaan huostaan otetuista lapsista suurin osa on 13–17-vuotiaita. Sijaisperheisiin sijoitetaan kuitenkin eniten alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä.

–  Sijoitukseen päädytään niissä perheissä, joissa lapsen kasvu ja kehitys on vaarantunut merkittävästi ja avohuollon tukitoimet on todettu riittämättömiksi. Tyypillisimmät syyt sijoitusten taustalla ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat.

Lehtosaaren mukaan nykyään myös nuoria pyritään sijoittamaan ensisijaisesti perheisiin.

Perimmäisenä tavoitteena turvallinen kotiinpaluu

Sijaisvanhemman vastuulla on sijoitetun lapsen hoito ja kasvatus, mutta huoltajan oikeudet eivät siirry sijaisvanhemmalle. Valtaosan sijoitetun lapsen elämää koskevista asioista päättää lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä yhteistyössä huoltajan ja sijaisvanhemman kanssa.

Sijaisvanhemmat tekevät kunnan kanssa sopimuksen lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja saavat sijaisvanhempana toimimisesta kuukausittaisen palkkion ja kulukorvauksen.

Lehtosaaren mukaan lastensuojelulaissa on jokaisen sijoitetun lapsen osalta tavoite perheen jälleenyhdistämisestä eli siitä, että lapsi voisi palata sijaisperheestään alkuperäiseen kotiinsa niin, että se olisi lapselle turvallinen ja hyvä ratkaisu.

Jotta perheen jälleenyhdistäminen onnistuu, huostaanoton syyn pitää poistua. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi päihdeongelma, pelkkä raitistuminen ei kuitenkaan riitä osoitukseksi siitä, että huoltajalla olisi taitoja pitää lapsesta huolta. Huostaanoton syyn poistumisen lisäksi on siis tärkeää, että huoltaja on ollut riittävästi yhteydessä lapseen: harjoitellut hänen kanssaan olemista, luonut häneen vuorovaikutussuhteen sekä kasvattanut kiintymystä.

–  Lisäksi arvioidaan erikseen myös sitä, miltä perheen jälleenyhdistäminen näyttää lapsen näkökulmasta, Lehtosaari toteaa.

Yhä useampi palaa kotiin

Perheen jälleenyhdistämisessä on Lehtosaaren mukaan nähtävissä kulttuurin muutos: perhehoidossa on ollut perinteisesti vallalla kulttuuri, jossa lapsen paluuta alkuperäiseen perheeseen ei tapahdu. Tämän taustalla on ollut se, että aiemmin erityisesti hyvin pienet lapset sijoitettiin perheisiin ja työskentely biologisten vanhempien kanssa oli sijoittamisen jälkeen hyvin vähäistä.

Tänä päivänä sijaisperheet, viranomaiset ja huoltajat pyrkivät tekemään tiiviimpää yhteistyötä perheen jälleenyhdistämisen mahdollistamiseksi, ja jälleenyhdistämisiä tapahtuukin Lehtosaaren mukaan vuosi vuodelta enemmän. Kaikki näistä eivät ole onnistuneita ratkaisuja.

–  Mitä rauhallisempi ja tunnustelevampi jälleenyhdistämisen prosessi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se onnistuu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.