Ihalainen ehdottaa yhteistä Suomi-pöytää – hallitus ja työmarkkinajärjestöt keskustelemaan kolmikannan hengessä

Kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) ehdottaa Suomi-pöytää, jossa hallitus ja työmarkkinajärjestöt keskustelisivat ajankohtaisista asioista kolmikannan hengessä. Hän arvioi erityisesti hallituksen toivovan, että tällainen pöytä olisi olemassa.

Ihalainen toivoo nykyisessä liittokierrosten maailmassa väljää ja joustavaa järjestelyä, jossa keskusjärjestöillä olisi edelleen joku rooli asioiden koordinoijana. Nyt työnantajapuoli ja työntekijäpuoli koordinoivat omiensa kanssa.

– Mutta se palikka, joka tästä puuttuu, on se, jossa voitaisiin katsoa yhdessä asioita enkä haikaile yhteisen palkkaratkaisun perään, Ihalainen sanoo.

Innostuttiin liikaa

Ihalainen ymmärtää, että juuri nyt tämän tyyppinen yhteistyö voi olla epärealistista, mutta hän toivoo, että yhteisen pöytään palattaisiin tulevaisuudessa. Hallituksen olisi helpompaa tehdä verotukseen ja työaikalainsäädäntöön liittyviä ratkaisuja, jos niistä voitaisiin keskustella yhden pöydän ääressä.

– Se voisi olla keskinäisen koordinaation Suomi-pöytä, ei tupo-pöytä vaan Suomi-pöytä, SAK:n entinen puheenjohtaja Ihalainen sanoo.

Ihalaisen mukaan työmarkkinoiden rakenteet ryskyvät, koska osapuolten koordinaatio on poistettu työkalupakista. Hän muistuttaa, että Emu- ja EU-ratkaisujen myötä oma rahapolitiikka poistui talouspolitiikan välineenä. Yhteinen analyysi oli, että on entistä tärkeämpää sovittaa yhteen palkkapolitiikkaa ja yleisen finanssipolitiikan tavoitteita.

– Ehkä kävi niin, että innostuksissa hajautettuun sopimusjärjestelmään mentiin toisen laitaan, ettei ole mitään yhteistä pöytää hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken, Ihalainen sanoo.

Hän toivoo, että eläkepolitiikassa ja työperusteisessa sosiaaliturvassa ratkaisuja voidaan etsiä kolmikannassa.

Pääministeri erityisasemassa

Ihalainen on samaa mieltä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa siitä, että ilman palkankorotuksia tästä neuvottelukierroksesta ei selvitä.

– Toinen asia on se, missä määrin keskeisessä poliittisessa asemassa olevien kannattaa neuvoja työmarkkinapöytään antaa, Ihalainen sanoo.

Hän huomauttaa, että pääministeri on erityisasemassa kiky-sopimuksen ja siihen liittyvän veroratkaisun vuoksi. Mutta eduskunnan kannattaisi olla pidättyväinen palkkakeskusteluissa, koska se ei ole työmarkkinaosapuoli.

Ihalainen muistuttaa, että Sari Sairaanhoitaja -ratkaisun seuraukset eivät olleet pelkästään myönteisiä, joten asiassa pitää olla tarkkana.

– Tämä ei ole mikään syytös pääministeriä kohtaan. Hän saattoi olla vaivaantunut siitä, että nollakorotusta tarjottiin ensi hätään neuvotteluissa, Ihalainen jatkaa.

Ihalainen kertoo jaksavansa uskoa, että metsäteollisuudessa ja teknologiateollisuudessa syntyy palkkaratkaisuja, jotka ovat lähellä toisiaan. Tämä kokonaisuus viitoittaa polkua myöhemmin tuleviin ratkaisuihin.

Kikyssä myös paljon hyvää

SDP:n johto on arvostellut kilpailukykysopimusta. Ihalaisen mukaan kilpailukykysopimusta voi arvostella monella tapaa, mutta täytyy muistaa kikyn myönteinen puoli. Sillä torjuttiin pakkolait ja vietiin sivupöytään lakisääteisen paikallisen sopimisen rakentaminen.

– Onhan sillä merkitystä meidän kustannuskilpailukyvyn kannalta suhteessa kilpailijamaihimme. Sen takia harmittaa, että oikean laidan äärilaidalta jatkuvasti arvostellaan sopimuksen tekijöitä. He ovat tehneet tosi vastuullisia ratkaisuja, Ihalainen kertoo.

100 000 työrauhan myyntipistettä

Ihalainen korostaa, että paikallisen sopimisen osuus on kasvanut merkittävästi. Metsäteollisuudessa jo puolet sovitaan paikallisesti. Viisaus on siinä, että paikallista sopimista on ajettu osana neuvottelujärjestelmää.

– Jos kaikki olennaiset asiat työehtosopimuksista siirrettäisiin paikalliselle tasolle, siitähän seuraa loogisesti se, että työrauhavelvoite siirtyy paikalliselle tasolle sovittavaksi eli olisi satoja tuhansia työrauhan myyntipisteitä eikä nykyistä kolmea sataa. Liitot olisivat työrauhapoliiseja ja työrauhan valvojia, Ihalainen sanoo.

Ihalaisen mielestä on tärkeää, että asiat sovitaan valtakunnallisesti ja meillä on vahvat työehtosopimukset, joissa haetaan liikkumatilaa paikallisille kentille.

Ohituskaista harmitti

Aidon kolmikannan puolesta puhuva Ihalainen korostaa, että kaikki isot uudistukset on tehty yhdessä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa eivätkä osapuolet ole käyttäneet poliittista suhdannetta ja poliittista ohituskaistaa hyväksi. Yhtenä esimerkkinä tästä on eläkeuudistus.

Ihalaisen mukaan Sipilän hallitus ohitti kolmikantayhteistyön pakkolakikeskustelussa.

– Se mikä minua eniten harmitti, oli, että EK lähti innostamaan sitä, Ihalainen sanoo.

Ihalainen arvioi, että Elinkeinoelämän keskusliiton aiemmasta poikkeava toiminta liittyy henkilöihin ja siihen, että EK:ssa on yksi koulukunta, jonka mukaan pitää mennä kohti yrityskohtaisia sopimuksia.

– Voi olla että ison globaalin yrityksen johtaja hahmottaa firman menestyksen paremmin ja entistä vähemmän sitä, miten Suomen talous pärjää, mutta en sano, että he ovat epäisänmaallisia, Ihalainen pohtii.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .