Ihmisen ikävä Speden luo

Onko teillä muuten ollut Spedeä ikävä?

Lause kimmahti kitarisojeni kautta ulkomaailmaan, kun istuin kaveripariskunnan luona päiväkaffella.

Reilun vuoden ikäinen typy läpsytteli pulleilla kätösillään päälakeaan räväkästi syöttötuolissa.

Kun aktiin yhdistyi spedemäinen hokema, ei ihme, että tuli mieleen The Man itse.

Mutta ei. Ei ollut kuulemma ollut ikävä.

Toisin kuin minulla.

Vaikka viihteen yleismiehen kuolemasta on jo 16 vuotta, niin hän vain pulpahtelee mieleen aika ajoin. Niin kiinteä ja merkittävä osa tämä Pertti Olavi Pasanen oli omankin ikäryhmäni lapsuutta ja nuoruutta.

Kuopion suuri poika olisi jo aikapäiviä sitten ansainnut oman muistomerkkinsä kaupunkikuvaan, mutta niin vain tätäkin hanketta on saatu nitkutettua vuosi vuodelta eteenpäin.

Toivoa kuitenkin on, kun Kuopion toisen ikuisuusrojektin eli matkakeskushankkeen yhteydessä on suunnitteilla Speden aukiota ja patsastakin.

On jännä, miten erikoiset persoonat jäävät muistoihin elämään, kun tyyppi on jättänyt oikeasti suuren jäljen.

Eihän Spedenkään kohdalla voida puhua elämää suuremmasta merkityksestä kansakunnalle, mutta viihdyttämismielessä tyypin panos oli järisyttävä. Lukeutuuhan muun muassa Uuno Turhapurokin upeudessaan Speden luomuksiin.

Nykypäivänä kun viihteen ihmisyksiköt ovat pirstaloituneet useaan muotoon ja naamoja on joka sormelle, suurten hahmojen merkitys korostuu. Siitäkin näkökulmasta ikävä on.