Ihmisoikeusliitto: Saamenkieliset terveyspalvelut ovat Suomessa kiven alla

Vähemmistökielisiä puolustava aloite etenee EU:ssa.

Saamea, ruotsia tai viittomakieltä puhuva ei usein pysty asioimaan terveyspalveluissa omalla äidinkielellään. Tämä on Ihmisoikeusliiton toiminnanjohtajan Kaari Mattilan mukaan yksi selkeimmistä kielellisten vähemmistöjen kohtaamista ongelmista Suomessa.

– Esimerkiksi saamenkielisten oikeudet riittävään ja laadukkaaseen terveydenhoitoon tai sosiaalipalveluihin eivät toteudu. Vanhustenpalveluissa tai mielenterveyspalveluissa olisi tärkeä saada palvelua omalla äidinkielellään. Nämä eivät toteudu riittävästi, ja se koskee myös esimerkiksi ruotsinkielisiä ja viittomakielisiä, Mattila sanoo STT:lle.

Hän lisää, että saamelaisten osalta kyse on laajemminkin alkuperäiskansojen kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta.

Kansallisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien oikeuksia puolustava eurooppalainen kansalaisaloite on ylittänyt miljoonan allekirjoituksen rajan. Aloite etenee näin komissiolle, joka voi tehdä siitä säädösehdotuksen.

Aloitteessa vaaditaan EU:ta vahvistamaan unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Toimia vaaditaan muun muassa alueellisten ja vähemmistökielten, aluepolitiikan, tasa-arvon, koulutuksen ja median suhteen. Suomessa aloitteen oli maanantaina allekirjoittanut vajaat 4 000 ihmistä. Kaikkiaan se oli kerännyt yli 1 142 000 allekirjoitusta.

Sote-uudistus herättää huolta

Mattilan mukaan kielivähemmistöjen tilanne on parantunut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Takapakkia saattaa hänen mukaansa kuitenkin tulla esimerkiksi laajojen uudistusten yhteydessä.

– Kielelliset oikeudet kytkeytyvät yleensä johonkin muuhun sektoriin, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut tai koulutus. Siellä voidaan tehdä muutoksia, jotka rakenteellisesti saattavat heikentää vähemmistöjen ja alkuperäiskansan asemaa.

Esimerkkinä Mattila antaa sote-uudistuksen.

– Miten toteutuu kielellisten oikeuksien turvaaminen tällaisessa enenevästi yksityisessä mallissa, jossa muutenkin perusoikeuksien valvonnan järjestäminen näyttää kysymysmerkiltä?