Jopa pienet lapset kohtaavat rasismia: "Äiti, muuttuvatko ihmiset hirviöiksi?"

Vaikka otsikoita ja keskustelua Jyväskylässä hallitsee tällä hetkellä viime lauantainen äärioikeiston väkivaltainen mellakka jälkipuinteineen, arkipäivän rasismi kaupungissa on jotain ihan muuta. Sen on joutunut todistamaan jyväskyläläinen nainen, jonka entinen mies on ulkomaalaistaustainen ja jolla on hänen kanssaan päiväkoti-ikäinen, tummaihoinen tytär.

– Emme ole kokeneet suoranaista fyysistä uhkaa, mutta olemme kohdanneet avoimen halveksivaa käytöstä. Se ilmenee sanallisten, rasististen kommenttien lisäksi ilmein ja elein. Esimerkiksi kävellään uhkaavasti kohti ja kulkua rajoitetaan jäämällä seisomaan eteen kädet puuskassa. Ero on selkeä, kun kävelen yksin kaupungilla, hän kuvailee.

Nuoren iän vuoksi tyttärellä ei ole vielä täyttä ymmärrystä siitä, miksi vieraat ihmiset kohtelevat häntä siten. Aikuisten käyttäytymistä hän osaa kuitenkin jo tulkita hyvin, ja se on jättänyt myös jälkensä.

– Viikonloppuna tyttö alkoi kyynel silmässä illalla jutella, että pelkää ihmisten muuttuvan hirviöiksi. Hän kyseli myös, ovatko kaikki ihmiset herkkiä ja onko kaikilla ihmisillä tunteet, nainen kertoo.

"Enkö minä voi olla prinsessa?"

Hänen mukaansa rasististen kommenttien laukominen on vähentynyt viime vuosina. Tuolloin esimerkiksi päiväkotiin tyttärensä kanssa saapuessaan toisen lapsen vanhempi oli puhunut suureen ääneen ”mamu-mustasta”.

Päiväkodissa äiti tietää tyttären olevan pidetty ja kaikkien kaveri. Tytön oikeudentuntoa on kehuttu vahvaksi ja hänen on kerrottu reagoivan epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin puolustaen heikompia. Muutenkin lapset ovat vilpittömiä, eikä leikeissä ihonvärillä ole väliä.

– Totta kai meillä on käyty ihonväristä ja erilaisuudesta keskustelua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pienempänä Disneyn elokuvaa katsellessaan tyttöä suretti, eikö hän voi olla prinsessa, kun elokuvassa ei ole hänen värisiään prinsessoja, äiti muistelee.

Rasismia myös työpaikalla

Nainen on kohdannut rasismia perheensä vuoksi jopa työpaikallaan.

Vuosien ura miesvaltaisessa työyhteisössä sujui ilman minkäänlaisia ongelmia siihen saakka, kunnes nainen löi hynttyyn yhteen ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa.

Naisen mukaan suhtautuminen ilmeni aluksi lähinnä kahvipöytäkeskusteluissa, joissa puhuttiin suoraan siitä, kuinka ulkomaalaisia ei hyväksytä ja ”Suomi pitää pitää suomalaisena”.

– Itse hermostuin siinä vaiheessa, kun työkaveri ei halunnut tehdä kanssani työvuoroja ja puhua kanssani sen takia, että minulla on ”väärän värinen” lapsi ja puoliso, nainen sanoo.

Hänen mukaansa esimies torppasi koko asian toteamalla, ettei Jyväskylässä ole rasismia.

– Työsuojeluvaltuutetun lähtökohta taas oli se, tarvitseeko meidän perhe apua ulkomaalaisen puolison sopeuttamisessa Suomeen. Nykyisin ainakin maahanmuuton tutkimuksessa näytetään painotettavan vastaanottavaan yhteiskuntaan, eikä siihen, miten ”potentiaalinen uhka saadaan sopeutettua”. Jos ihminen eristetään vihalla, alkavat ongelmat, nainen toteaa.

Väkivalta ennakoimatonta

Nainen uskoo rasismia ruokkivan yleisen epätietoisuuden asioiden todellisesta laidasta, kun internetin palstat ovat täynnä propagandaa ja poliittinen keskustelukin nojaa usein faktojen sijaan retoriikkaan. Monesti arkipäiväisissä tilanteissa se johtaa myös yleistämiseen.

– Yksi ystäväni on kurdinainen. Samassa seurueessa ollut toinen ystäväni kysyi häneltä ensimmäisenä ”siitä teidän isisistä”, vaikka naista ei kiinnosta uskonto pätkääkään, hän kertoo.

Vaikka arkipäivän rasismi onkin kaukana ääriporukoiden ulostuloista, nainen tietää rasistista väkivaltaa ilmenevän Jyväskylässä muulloinkin.

– On ollut puukotuksia, pahoinpitelyitä ja tapauksia, joissa nopeat jalat ovat pelastaneet. Tapausten vaikutus pienessä kaupungissa yhteisöihin on suuri, sillä ne levittävät pelkoa. Ihmiset ovat joutuneet rajoittamaan liikkumistaan pimeällä. Hankalaa on se, että väkivalta on usein ennakoimatonta ja irrationaalista, ettei siltä voi suojautua vain ”välttämättä tiettyjä paikkoja”, nainen huomioi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Pelastakaa Lapset ry: Lasten kokemaa rasismia ei saa vähätellä