"Jos Aarnio olisi pyrkinyt kansanedustajaksi, hän olisi päässyt sinne heittämällä"

Helsingin poliisin ex-poliisikomentaja Jukka Riikosen puolustuksen mukaan Riikonen saattoi luottaa Jari Aarnioon kuin kiveen. Riikosen loppulausunto kuultiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa poliisipomojen virkarikosoikeudenkäynnissä.

Riikonen kiistää syyllistyneensä virkarikokseen, koska hänen mukaansa operatiiviseen toimintaan puuttuminen ei kuulunut hänelle, tietolähdesääntelyn normipohja on ollut epäselvä, puutteellinen ja ristiriitainen, eikä hänelle kantautunut tietoa mahdollisista lainvastaisuuksista.

Syyttäjän mukaan Riikonen jätti osaltaan valvomatta Jari Aarnion johtaman Helsingin huumepoliisin tietolähdetoimintaa. Yksikkö tyhjensi lähteet rekisteristä viime vuosikymmenen loppupuolella, eikä lähteitä merkattu rekisteriin vuosiin, mitä syyttäjä pitää laittomana.

Helsingin poliisilaitosta vuosina 2002–2014 johtaneen Riikosen asianajaja Matti Nurmela totesi, että koko jutun päällä on Aarnion haamu. Aarnion luotettavuutta on hänen mukaansa eri asia arvioida nyt kuin Riikosen syyteaikana tammikuusta 2009 joulukuun lopulle 2013.

–  Tunnetusti kun ihmisellä on kolme silmää ja yksi katsoo taaksepäin, niin sillä silmällä on kaikkein vaikein katsella asioita, Nurmela sanoi.

Hän jatkoi, että Aarnio oli paljon tunnustusta saanut ja kovaa tulosta tehnyt poliisi.

–  Olisiko Riikosen pitänyt olla luottamatta tämän kaltaiseen poliisiin? Ei kenelläkään ollut syytä epäillä Aarnion luottamusta. Jos hän olisi pyrkinyt kansanedustajaksi, hän olisi päässyt sinne heittämällä, Nurmela sanoi.

"Aarnio ja alaiset eivät kääntyneet Riikosen puoleen"

Puolustus totesi, että odottaa mielenkiinnolla Aarnion ja tämän kahden alaisen loppulausuntoa.

–  Selvää on, että sieltä Aarnio, Petri Rainiala tai (toinen Aarnion alainen) eivät kukaan ole kääntyneet Riikosen puoleen ja kysyneet neuvoa, miten asiassa tulisi toimia, jos ongelmatilanne on.

Syyttäjän käsityksen mukaan tieto Helsingin tietolähdetilanteesta levisi syytetyille muun muassa epävirallisissa keskusteluissa. KRP kertoi myös vuoden 2010 tietolähdetoimintaa käsittelevässä vuosiraportissa, että osa yksiköistä ei kirjaa tietolähteitä.

Tähän Riikosen kanta on se, että poliisitoimintaa ei valvota käytäväpuheiden perusteella vaan komentoketjussa kulkevien oikeiden tietojen perusteella.

–  Tämä asia ei ollut päällimmäisenä poliisitoiminnassa missään vaiheessa keskusteluissa, Nurmela sanoi.

Puolustus myös moitti syyttäjää siitä, että tämä lähtee ajatuksesta, jonka mukaan poliisilaitoksen johtajalla tulisi olla koko ajan takaraivossa ajatus, että joku alaisista rikkoo lakia ja lähteä itse selvittelemään asioita. Nurmelan mukaan Riikonen tuli tietoiseksi epäselvyyksistä tietolähdetoiminnassa vasta Helsingin Sanomien artikkelista marraskuussa 2013.

–  Riikoselle ei tullut tietoa missään vaiheessa keneltäkään henkilöltä. Riikosella oli täysi luottamus operatiivisessa linjassa toimineisiin alaisiinsa ja myös komentoketjun toimintaan. Riikoselle varmasti syntyi selonottovelvollisuus vuonna 2013, kun Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta. Mutta sen jälkeen Riikosen toiminnassa ei ole mitään moitittavaa.

Virtahepo olohuoneessa

Riikosen puolustus otti loppulausunnossa myös kannan, jonka mukaan tietolähdetoiminta on pieni osa poliisitoimintaa. Asian olisi voinut hänen mukaansa hoitaa myös hallinnollisessa menettelyssä, jotta koko ikävältä oikeudenkäynniltä olisi vältytty.

–  Ikään kuin poliisitoiminnassa olisi jonkinlainen virtahepo olohuoneessa, joka on täyttänyt kaikkien ajatukset ja kaikkien mielen. Poliisitutkinnassa tietolähdetoiminnalla on erittäin pieni osa.

Hänen mukaansa sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) olisi voinut vuonna 2013 hoitaa asian hallinnollisella menettelyllä ja suullisilla moitteilla sen sijaan, että aloitti tutkinnan ja toi asian julkisuuteen.

–  Koko tämä käsittely olisi jäänyt käymättä, ja laillinen elämä olisi jatkunut. Ja poliisitoiminta ei olisi maineenkolausta aivan turhaan kärsinyt. Nyt (Riikonen) joutui palaamaan eläkkeeltä tänne vastaamaan syytteisiin ja kohtaamaan jos jonkinlaista puolivillaista pilkantekoa julkisuudessa.