Jukka Puotilan järisyttävä käännös: "Voin vain kiittää voimakkaasta myötätunnosta"

Jos haluaa elää vanhaksi, pitää väistellä raitiovaunuja ja busseja. Loppu on geeneistä kiinni.

Näin määritteli muuan lääkäri kerran ihmisen elämää Jukka Puotilalle, jonka leukaperissä jäytää nyt kasvain.

Puhe sujuu hyvin, vaikka kasvojen seudulla on tehty kipeä operaatio.

– Tämä päivä on paljon parempi kuin edellinen. Olin leikkauksen jälkeen puolitoista viikkoa tosi kipeänä. Makuaistia ei ole, mutta pystyn jo syömään normaalia ravintoa, Puotila kertoo puhelimitse kolme viikkoa varsinaisen haastattelun jälkeen.

Käänne Puotilan elämässä on ollut järisyttävä, mutta hän ei halua, että hyväntuulinen haastattelu muutetaan sairauskertomukseksi. Toipumisennuste on hyvä. Kunhan hoidot tepsivät, nyt peruttu juhlakiertue nähdään keväällä.

– Voin vain kiittää ihmisiä siitä voimakkaasta myötätunnosta, jonka olen saanut. Vaikkei yhteiskuntasopimusta muuten saatu, sellainen sopimus on, että ihmisistä välitetään. Se on meihin sisään piirretty juttu.

"Jos sussa ei ole persoonaa, ei sua imitoida"

Puotilan suunnitelmissa on jatkaa Kansallisteatterissa 63-vuotiaaksi. Eläkekään ei tarkoittaisi työnteon loppumista. Työn muodot toki muuttuvat samalla kun yleisökin.

– Aikoinaan kun kävin esiintymässä firmojen tilaisuuksissa, jokainen toimitusjohtaja oli minua vanhempi. Nyt jokainen on nuorempi kuin minä.

Välillä äänessä käyvät Peter von Bagh, Matti Vanhanen, Jouko Turkka ja Tommi Mäkinen. Imitaatiohahmoistaanhan Puotila tunnetaan. Mutta läpimurtonsa hän teki vakavamman draaman kautta, Ruusun ajan Esko Ruususena. Se ei ollut mikään laskelmoitu loikka.

– Kun sitä tarjottiin, oli vähän sellainen olo, että tarvitsenko tällaista perhesarjaa. Empiminen johtui varmaan siitä, että tykkäsin viihteestä, jossa pääsee paukuttelemaan. Ruusun ajasta tuli mieletön suksee. Parhaimmillaan oli yli kaksi miljoonaa katsojaa. Palaute, joka silloin tuli, kulkee mukanani läpi elämän.

1990-luvun kotimaisessa televisiossa Puotila oli kaikkialla. Ruusun ajan jälkeen tuli sketsisarja Tsa Tsa Tsaa ja sen jälkeen Kotikatu, jossa Puotila näytteli yhtäjaksoisesti yli 17 vuotta. Viihdepaukuttelua hän sai jatkaa Iltalypsyssä ja parissa sooloshow’ssa.

Sketsihahmojen repiminen tosielämästä on vaikeampaa kuin ennen. Kun kanavia oli vähemmän, koko kansan tv-julkkiksia oli enemmän. Nykyään jos poliitikko tai urheilijatähti haluaa keskittyä työhönsä, varminta on olla ärsyttämättä ketään.

– Jos ei sussa ole persoonaa, ei sua kukaan imitoi, koska ei susta saa kiinni mistään.

"Ruuhkavuodet olivat olemassa"

Kansallisteatterissa Puotila on ollut vakityössä vuodesta 1984.

– Jos ruuhkavuosista puhutaan, kyllä sellaiset oli olemassa.

Työnarkomaanin leiman Puotila kuitenkin torjuu jyrkästi. Hän on nauttinut töistään ja suostunut aina uusiin juttuihin miellyttämisen halusta.

– Burnouteista puhuttaessa tuntuu siltä, ettei ihminen ole tehnyt töitäkään, jollei ole vetänyt itseään burnoutiin. Se on hölmöä, omien voimavarojensa väärinymmärtämistä. Mutta ihminen ei ymmärrä sitä, vaan joutuu juoksemaan seinään ja oppimaan kantapään kautta, missä raja menee.

Puotilan juhlakiertueen teemana on ”60 kutsumatonta vierasta”. Siis 60 hahmoa jokaiseen esitykseen. Siinä riittää suunniteltavaa, sillä edesmenneet ja julkisuudesta häipyneet Puotila jättää rauhaan. Hän kaipaa politiikkaan Paavo Lipposta ja urheiluun Marcus Grönholmia. Ja monia muita.

– Tommi Mäkinen on sentään palaamassa Toyotan tallipomoksi. Hänhän oli koko rallienglannin äiti.

Harmaaksi haukutusta Matti Vanhasesta Puotila pitää.

– Tapasin hänet viime syksynä ja kysyin, onko hän palaamassa politiikkaan. ”Paljon kysyvät, paljon kysyvät”, hän vastasi, muttei kertonut vielä. Ja niin hän palasi. Otin tiedon mielelläni vastaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.