Jyväskyläläisten harjoittelupaikat kariutuvat vierasperäiseen nimeen – Alilla on sähköalan tutkinto, mutta yritykset eivät huoli edes harjoitteluun

Mis sie tarvitset oikei hyvvää sähkömiestä? Täs siul on sellasii! Vaan kun Jyväskylän Gradian sähköasentajaksi opiskelevat maahanmuuttajat avaavat suunsa tai kertovat nimensä, lopahtaa yritysten mielenkiinto. Monilla opiskelijoista on vastaava tai korkeampi tutkinto kotimaastaan, mutta ennakkoluulojen vuoksi yritykset eivät ota heitä työharjoitteluun. Niinpä ammattitaitoiset ihmiset kuluttavat koulun penkkiä nytkin, kun heidän tulisi olla harjoittelussa tekemässä alansa töitä.

Irakilainen Ali Ayad, 25, on hakenut harjoittelupaikkoja Jyväskylästä, Tampereelta, Helsingistä ja Turusta. Hän on käynyt neljä kertaa yrityksissä Tampereella ja kahdesti Turussa, mutta kukaan ei tarvitse harjoittelijaa. Usein hakemuksiin ei vastata tai luvattua puhelua ei koskaan kuulu. Ayadilla on sähköalan tutkinto ja neljä vuotta alan työkokemusta kotimaastaan.

Saman tarinan kertoo kymmenkunta muutakin opiskelijaa.

Dzhikhodullo ”John” Rozikov olisi lähtenyt harjoitteluun vaikka Rovaniemelle, mutta yrityksistä ei ole vastattu. Tadžikistanilainen lähetti hakemuksia myös Iisalmeen, Ouluun ja Jyväskylään.

Adoosh Maieser on sähköalan insinööri kotimaassaan Irakissa. Hänen tutkintonsa on hyväksytty myös Suomessa. Hän haaveilee diplomi-insinöörin opinnoista Aalto-yliopistossa, mutta ensin pitäisi saada harjoittelupaikka ja mielellään työ, jotta jatko-opiskeluun olisi varaa.

Opiskelijat vitsailevat, että heidän vierasperäinen nimensä saa sähköpostin vastaanottajan klikkaamaan suoraan roskakorin kuvaa. 3–5 vuotta maassa olleet opiskelijat ovat oppineet, että ”soitan sinulle takaisin” tarkoittaa suomen kielellä samaa kuin ”hyvästi”.

Huoli huulenheiton alla on todellinen: valmistua ei voi, jos harjoittelujaksot eivät ole tehtynä.

Myös Gradian opettaja Seppo Raatikainen on turhautunut. Hän on tehnyt pitkiä soittokierroksia yrityksiin saadakseen osaavia opiskelijoitaan harjoitteluun, mutta puhelut tyssäävät usein opiskelijan nimen tai kotimaan mainitsemiseen. Sen jälkeen yrityksissä ei yhtäkkiä ”meinaa riittää töitä edes omalle väelle”.

– LVI-puolella on sama tilanne. Kyse on ennakkoluuloista. Opiskelijat ovat aikuisia ja usein omassa maassaan korkeasti koulutettuja, heidän ammattitaitonsa riittäisi vaikka mihin, Raatikainen kertoo.

Töitä alalla on, tietää aluepäällikkö Juha Haimakainen ESP Suomi Oy:stä, joka tekee LVIS-urakointeja Keski-Suomen alueella. ESP Suomi on tehnyt Gradian kanssa yhteistyötä useamman vuoden ajan, ja osa opiskelijoista on saanut harjoittelun jälkeen yrityksestä työpaikan. Koulutusyhteistyö nähdään yrityksessä hyödyllisenä molemmille osapuolille, ja sitä aiotaan tehdä myös tulevaisuudessa.

Haimakaisen mukaan rakennusalalla eletään Keski-Suomen talousalueella yhä kasvun aikaa.

– Tilanne on outo, sillä alan yrityksillä on hyvin töitä, joten harjoittelupaikkojakin pitäisi olla. Ennakkoluuloja kuitenkin on.

Myös harjoittelijoiden puutteellinen kielitaito saattaa arveluttaa työnantajia. Sähköalan kieli on suomi, ja sanasto on vaikeaa natiivillekin suomenpuhujalle.

– Oikeat termit tulee tietää, jotta neuvoja voidaan antaa puhelimessakin, Haimakainen toteaa.

Toinen iso pelko yrityksissä on Haimakaisen mukaan lainsäädännön tuoma byrokratia. Oleskelu- ja työlupien sekä verokorttien ja -numeroiden tulee olla kunnossa.

– Mutta lähtökohtaisesti se ei ole ongelmia, kun ihminen opiskelee jo ammattiin Suomessa. Paperit vain hoidetaan kuntoon, hän toteaa.

Alun mukaeltu sitaatti on viittaus Väinö Linnan teokseen Tuntematon sotilas (1954).

 

Hyvä harjoittelija jatkoi suoraan töihin

Keväällä työssäoppimisjaksonsa ESP Suomi Oy:ssä tehnyt Aleksei, 37, sai vastikään yrityksestä oppisopimuspaikan. Työ Sokos Hotel Paviljongin laajennustyömaalla Jyväskylän Lutakossa jatkuu ainakin kevääseen. Aluepäällikkö Juha Haimakaisen riviväleistä on pääteltävissä, että osaavalle tekijälle voisi olla töitä tarjolla myös jatkossa.

– Valmistun ensi vuonna ja haluan töihin mahdollisimman pian, Aleksei toteaa.

Kotimaassaan Venäjällä Aleksei työskenteli rautatiealalla, mutta Suomesta koulutusta ja kokemusta vastaavia töitä ei löytynyt. Suomessa hän on tehnyt töitä muun muassa maatilalla ja pulverimaalaamossa.

Opiskelutovereidensa tavoin Aleksei ehti ottaa yhteyttä lukuisiin yrityksiin ennen kuin harjoittelupaikka löytyi. Eräässä paikassa vastaus oli ”ei” jo ennen kun Aleksei ehti kertoa, kuka ja millä asialla on. Hän sanoo ymmärtävänsä, että työnantajia arveluttaa vastuu, joka harjoittelijan ottamiseen liittyy.

– Ala on vaarallinen ja työnantaja on vastuussa työntekijöidensä virheistä. Toivoisin kuitenkin, että työnantajat antaisivat harjoittelijalle edes mahdollisuuden kertoa itsestään muutakin kuin nimen ennen kun sanovat ei.

Aleksei esiintyy jutussa poikkeuksellisesti vain etunimellään.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .