Jyväskylän Köhniöllä asuva sankarikoira Turre pelasti iäkkään naisen metsästä – isovillakoira ymmärtää viittomia ja on ollut mukana kahdessa saattohoidossa

Jyväskylän Köhniöllä asuva isovillakoira Turre saa joulukuussa sankarikoiran arvonimen ihmishengen pelastamisesta. Se löysi iltalenkillään iäkkään, lumiseen metsään tuupertuneen naisen joulukuussa 2017.

Isäntänsä Otto Lahtisen kanssa Köhniöllä lenkkeillyt Turre pysähtyi lumisella polulla tuijottamaan pimeään metsään. Lahtinen otti Turren lähelleen ja huomasi otsalampun sytyttäessään, että lumisella mättäällä nukkui ihminen. Katulamppujen valo ei yltänyt pimeään.

– Nainen kuorsasi kevyesti, mutta kaupungin taustamelu peitti äänen alleen, Lahtinen kertoo.

Lahtinen totesi, ettei naisella ollut välitöntä hengenvaaraa, mutta apua täytyi saada. Hän soitti hätänumeroon. Lämpötila oli nollassa, potilaan tajunnan taso oli heikko ja ruumiin lämpötila hieman yli 36 astetta. Hätäkeskuksesta pyydettiin kokeilemaan naisen käden lämpötilaa: se oli lämmin.

Paikalle saapuneiden ensihoitajien mielestä apu tuli kreivin aikaan ja naisen henki pelastui viime hetkellä, Otto Lahtinen kertoo.

– Ilman Turre-koiran havaintoa en olisi millään tajunnut tai havainnut tilannetta, Lahtinen toteaa.

 

6-vuotias uroskoira Turre asuu rintamamiestalossa Jyväskylän Köhniöllä. Turre on syntyperäinen jyväskyläläinen, sillä se on syntynyt Dancefloor's Standard Poodles -kennelissä Vaajakoskella. Omistajat Pirjo ja Otto Lahtinen kuvailevat Turrea iloiseksi ja leikkisäksi. Melkein 30-kiloinen koira pystyy hyppäämään helposti kivelle puolentoista metrin korkeuteen ja nappaamaan tupsulakin emäntänsä päästä.

– Turre on ollut pennusta lähtien mukana kaikessa. Kampaajallekin se on päässyt mukaan, Pirjo Lahtinen kertoo.

 

 

Lahtiset kertovat, että Turre on ollut mukana myös kahdessa saattohoidoissa, Pirjon ja Oton äitien. Etenkin Pirjon äidin kanssa Turrella oli tiivis suhde, sillä leskeksi jäätyään Pirjon äiti muutti Lahtisille asumaan.

– Äitini hoiti Turrea hirveästi. Koira olikin mukana läpi äidin saattohoitovaiheen, istui vieressä arvokkaasti, kuunteli ja katseli. Viimeiseen asti Turre kävi lipaisemassa äitiä, mutta kun tämä kuoli, se ei enää mennyt lähelle. Siitä näki, että se oli surullinen, Pirjo Lahtinen kertoi.

 

Omistaja Pirjo Lahtinen juttelee Turren kanssa viittomalla. Viittomakieli on tullut Pirjolle työn kautta tutuksi, ja hän on opettanut Turrelle ainakin 30 viittomaa.

– Kerron kaiken Turrelle viittomalla. Sille on viitottu pennusta asti, Pirjo Lahtinen kertoo.

Lahtisten mukaan Turre ymmärtää muun muassa viittomat "haluatko mukaan ulos", "haluatko mukaan saunaan", "odota rauhassa", "tule syömään" ja "lähen töihin".

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .