Köyhät ja monisairaat – pitäkää kippeenne!

Suomalaista julkista terveydenhoitoa on arvosteltu vahvasta portinvartija-ajattelutavasta. Jo pelkkä ajanvaraukseen soittaminen on varsinainen testi, sillä linjoilla joutuu jonottamaan tolkuttomia aikoja. Tässä kohtaa karsiutuvat heti ensimmäiset potilaat. Jos sitkeys palkitaan ja puhelu menee läpi, on potilaan kyettävä perustelemaan hyvin lääkäriaikansa tarpeellisuus ja ennen kaikkea kiireellisyys. Kiireetön tapaus joutuu odottamaan kuukausikaupalla lääkäriin pääsyä.

Valitettavasti tähän kaikkeen torppaukseen on käytännölliset syyt: terveyskeskuksissa on liian vähän lääkäreitä ja vastaanotossa joudutaan jakamaan niukkuutta.

Nyt tätä portinvartija-ajattelutapaa ollaan jalostamassa pitemmälle. Hallituksen kaavailema asiakasmaksulain uudistus nimittäin johtaa siihen, että paljon sairastavat ymmärtävät pian olla tulematta lääkäriin ollenkaan. Näin käy, jos nykyinen asiakasmaksukatto poistuu.

Portinvartijuus ulkoistetaan siis potilaalle itselleen.

Nyt potilas on maksanut vuodessa enintään kolmesta lääkärikäynnistä; yhteensä 61,80 euroa. Asiakasmaksulain uudistus korottaisi maksukattoa huimasti: potilas maksaisi lääkärikäynneistään itse aina 683 euroon saakka. Lakiuudistus on osa sote-lakiesitysten pakettia.

Suomi on asiakasmaksuissaan moniin Euroopan maihin verrattuna kummajainen: meillä on jo korkeat asiakasmaksut julkisessa terveydenhoidossa. Nyt asiakkaalle kaavaillaan yhä enemmän maksettavaa.

On päivänselvää, ketkä asiakasmaksujen muutoksesta kärsisivät eniten: monisairaat ja köyhät. Juuri he ovat heikoimmilla myös nykyisessä terveydenhoitojärjestelmässä: harvalla heistä on mahdollisuus käyttää sujuvasti toimivia työterveyspalveluja.

Monisairaat joutuvat käyttämään paljon terveyskeskuksen palveluja. Ja jatkossa maksamaan joka käynnistä liki 700 euroon saakka.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että monisairaat ja köyhät alkaisivat rahanpuutteen vuoksi välttää hankkiutumasta lääkäriin, vaikka tarvetta olisi. Näin lääkäriin pääsyn portinvartijuus siirtyisi kuin luonnostaan heille itselleen. Niin pitkälle ulkoistamista ei pidä viedä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen yksi keskeinen tavoite oli perusterveydenhoidon vahvistaminen. Se tarkoitti esimerkiksi terveyskeskuslääkäriin pääsyn helpottamista, jotta vaivan pystyisi hoitamaan oikea-aikaisesti. Jos vaivaa ei hoideta, on sillä taipumus pahentua.

Nyt kaavailtu asiakasmaksulain muutos johtaa siihen, että varsinkin heikoimmassa asemassa olevat uhkaavat jäädä vaille oikea-aikaista hoitoa. Köyhillä ja monisairailla ei olisi yksinkertaisesti varaa käydä lääkärillä hoidattamassa itseään.

Käy niin kuin meillä Savossa on tapana sanoa: piä vuan kippees! Eli älä vaivaa ongelmallasi muita.

Mitkään yllämainituista heikennyksistä ja harmituksista eivät toki koskisi meitä työssäkäyviä. Me saamme nauttia mainioista työterveyshuollon palveluista jatkossakin. Se on väärin.

Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .