Kaikki yliopistot eivät ehkä tulevaisuudessa tee kaikkea – profiloitumisen hyödyistä kova debatti

Valtio painostaa yliopistoja määrittelemään vahvuusalueitaan ja keskittymään niihin.

Tutkimuksen ja opetuksen taso Suomen yliopistoissa paranee ja kansainvälinen kilpailukyky kohenee, tai sitten tutkimuksen näkökulmat kapeutuvat ja opiskelijoiden alueellinen tasa-arvo kärsii.

Molemmissa skenaarioissa puhutaan samasta asiasta, yliopistojen profiloitumisesta eli keskittymisestä itse määrittelemiinsä vahvuusalueisiin.

Uutissuomalaisen tekemän kyselyn mukaan yliopistojen rehtorit näkevät profiloinnissa pääosin hyviä puolia. Epäileviä puheenvuoroja ovat esittäneet lähinnä tutkijat.

Valtio on sysinyt yliopistoja profiloitumaan eli keskittämään voimavarojaan tiettyihin vahvoihin aloihin jo vuosia, mutta yliopistot syttyivät ajatukselle hitaasti. Ratkaisuna valtio siirsi yliopistojen perusrahoituksesta 50 miljoonaa euroa Suomen Akatemian jaettavaksi erityisenä profilointirahana. Profi-rahoituksen neljännen kierroksen hakemukset etenevät pian kansainvälisen paneelin käsittelyyn.

– Hakemuksista päätellen on päästy sille tielle, että tunnistetaan, missä ollaan vahvoja, mutta sitä ei oikein vielä ole tunnistettu, missä ei olla vahvoja ja mitä pitäisi nostaa, arvioi tiedeasiainneuvos Erja Heikkinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM).

Erikoistumistoiveiden taustalla talous

Profiloitumistoiveiden taustalla on talous.

– Jos kaikki yrittävät tehdä kaikilla aloilla huipputason tutkimusta, ei riitä resurssit, ihmiset eikä tutkimusraha. Tästä syystä on ajateltu, että kun jokaisessa yliopistossa on aloja, jotka ovat kansainvälisesti tunnistettuja tai jopa kansainvälisen tason tutkimusta tuottavia, ne olisivat aloja, joihin korkeakoulut näkisivät perustelluksi kohdentaa myös merkittävän osan resursseistaan, sanoo Erja Heikkinen.

Hänestä ei tunnu realistiselta, että Suomessa olisi niin sanottuja täyden palvelun yliopistoja, jotka keskittyisivät kaikkeen saman verran – ainakaan kovin monialaisia sellaisia.

Valtion strategisen ohjauksen tavoitteena onkin jakaa yliopistojen vastuualueita ja keskittää tiettyjen alojen osaamista tiettyihin yliopistoihin.

Ajatuksena on, että keskittymällä saadaan aikaan laadukkaampaa tutkimusta ja opetusta. Samaa korostavat rehtoritkin Uutissuomalaisen kyselyssä, johon vastasi 14 yliopistosta 9.

Paraneeko laatu tehostamalla?

Arvostelijat puolestaan eivät allekirjoita ajatusta, että tieteen laatu paranisi tehostamalla.

– Se on kuin keisarin uudet vaatteet, kuvailee äänitaiteilija, filosofian tohtori Taina Riikonen, joka on puolustanut "turhaa tietoa" Koneen säätiön rahoittamassa Turhan tiedon projektissakin.

Kriitikoiden mukaan taustalla näkyy ideologia, jonka mukaan myös yliopiston pitäisi tuottaa ja myydä tuotteita yritysmaailman mallin mukaan.

– Mutta minusta emme yliopistossa myy mitään, vaan teemme vapaata ja kriittistä tutkimusta sekä koulutamme ihmisiä kriittiseen järjen käyttöön, sanoo kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta.

Hänestä ajatus siitä, että yliopistot, niiden yksiköt ja myös tutkijayksilöt olisivat jatkuvassa markkinakilpailussa keskenään, on "harhaanjohtava ja illusionaarinen".

Patomäki kertoo, että pari vuotta sitten Helsingin yliopiston henkilökunnalle tehdyssä kyselyssä vain 23 prosenttia uskoi profiloitumisen tuovan hyviä tuloksia. 56 prosenttia vastanneista uskoi, että profiloinnista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kyselyyn vastasi yliopiston 7 000 työntekijästä tuhatkunta. Ei ole tietoa, miten hyvin otos edustaa koko henkilökunnan ajatuksia.

"Poisvalinnat" ehkä edessä tulevaisuudessa

Kun johonkin keskitytään, jostain muualta leikataan. Tämä voi pitkällä tähtäimellä johtaa myös "poisvalintoihin" eli joidenkin alojen lopettamiseen.

Uutissuomalaisen kyselyssä harva rehtori piti kovin todennäköisenä, että yliopistot lähitulevaisuudessa lakkauttaisivat kokonaisia tutkimus- tai koulutusaloja. Jotkut pitivät kuitenkin mahdollisena, että näin voi pitkällä tähtäimellä käydä joissakin yliopistoissa.

– Lähitulevaisuuden näkymät kuitenkin ovat, että joidenkin alojen painoarvo vähenee joihinkin muihin verrattuna, mutta että nämä alat eivät silti tyystin katoa yksittäisen yliopiston valikoimasta. Saatetaan esimerkiksi luopua jonkin oppiaineen maisterikoulutuksesta ja samalla tohtorikoulutuksesta, mutta oppiaine säilyy edelleen mahdollisena sivuaineena, hahmottelee Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen kyselyvastauksessaan.

– Profiloituminen pitkälle vietynä voi vähentää valinnan mahdollisuuksia ja viedä kiinnostavan alan kauemmaksi opiskelijasta. Profiloituminen voi myös luoda kriittistä massaa ja parhaimmillaan jopa parantaa opetuksen laatua, puntaroi vastauksessaan Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto

Jotkut rehtorit olivat sitä mieltä, että profiloituminen ei vaikuta opetukseen mitenkään.

Pelkona näkökulmien kapeutuminen

Arvostelijat pelkäävät, että profllointi kapeuttaa tutkimusten näkökulmia. Heidän mukaansa näin ei synny innovaatioita, vaan riskitöntä, selvitystasoista tutkimusta.

– Kun Thomas Edison kehitteli hehkulamppua, hän ei voinut arvata, että se johti sähkön laajamittaiseen käyttöön, huomauttaa Taina Riikonen.

Patomäki näkee profiloitumisen osana prosessia, jossa oppiaineista luovutaan ja siirrytään monitieteisiin keskuksiin.

– Kun oppiaineiden tuntemus häviää, riskinä on se, että jo koetellut ja hylätyt ideat keksitään uudelleen ja jo käydyt debatit aloitetaan alusta, ilman tuntemusta siitä mitä aiemmin on tutkittu ja argumentoitu.

Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja, apulaisprofessori Maija S. Peltola sanoo, että huippujen lisäksi tarvitaan myös tavallisempaa tutkimusta.

– Uusista jännistä avauksista yleensä löytyvät ratkaisut suurimpiin kysymyksiin. Jos meillä on enää vain muutama kärki, ne eivät helposti enää kohtaa toisiaan, koska välissä on pelkkää laaksoa eikä tasankoa ollenkaan. Tasanko on helpompi ylittää, koska siinäkin on kaikenlaista meininkiä.

OKM:n Heikkinen rauhoittelee, että pelkkiin muotialoihin keskittymistä ei halua valtiokaan.

– Opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välisessä ohjausprosessissa on tehty selväksi, että pitää olla tilaa myös sellaiselle työlle, jonka merkitystä ei korkeakoulutuksen ja tieteen ulkopuolella vielä nähdä. Kaikki alat, jotka nyt ovat hypen huipulla, ovat joskus olleet vähemmän kiinnostavia aloja.

Rahaa Suomen Akatemian kautta

Suomen Akatemia jakaa yliopistojen profiloitumiseen korvamerkittyä Profi-rahoitusta 50 miljoonaa euroa per hakukierros.

Profiloitumisrahaa on jaettu vuodesta 2015 lähtien. Kansainvälinen paneeli arvioi neljännen hakukierroksen hakemuksia helmikuussa, rahoituspäätökset tulevat toukokuussa.

Ministeriö ja Akatemia arvioivat rahoitusinstrumentin vuosien 2018 ja 2019 aikana.

Käytännössä kaikki yliopistot ovat hakeneet profiloitumisrahaa joka kierroksella. Osa yliopistoista kritisoi Uutissuomalaisen kyselyssä sitä, että profilointirahaa pitää erikseen hakea, mihin menee yliopistolta aikaa ja voimavaroja.

Suomen Akatemian sivuilla profiloitumisalue määritellään tutkimusalueeksi, jota yliopisto aikoo kehittää strategiansa mukaisesti. Se on tarkoin valittu osa yliopiston tutkimusalakokonaisuudesta.

Profiloitumisalueet voivat Akatemian mukaan olla paitsi olemassa olevia, korkeatasoisia tutkimusaloja, myös nousevia aloja, joilla voidaan saavuttaa korkea taso, tai uusia aloja, joilla on runsaasti potentiaalia.

Profiloitumistoimi on se toimi, jolla yliopisto aikoo kehittää valittua profiloitumisaluetta.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen koulutukseen erikoistunut toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .