Kaksi syöpää selättänyt Reijo Ahonen, 57: "Haluan rohkaista tuntemaan"

Kaksi rankkaa roolia, kaksi syöpää. Aktiivinen harrastajanäyttelijä on joutunut päästämään pahan ihon alle.

Seitsemän vuotta sitten Reijo ”Repa”Ahonen seisoi teatterilavalla natsiupseeri Adolf Eichmanina. Häntä yskitti.

– Esitykset saatiin loppuun, vaikka tunsin jo olevani sairas.

Viime syksynä Ahonen harjoitteli Johannes Fromin roolia. "Rummin Jussi" syyllistyi hirmutekoihin Jämsässä vuonna 1918. Ensi-illan oli määrä olla päivänä, jolloin sisällissodan alkamisesta tulisi sata vuotta. Lääkärikäynti vihelsi kuitenkin kaiken uudelleen poikki.

Kahden rankan roolin aikaan mies on sairastanut kaksi syöpää.

– Olen ollut onnekas, Ahonen sanoo yllättäen.

Aluksi kolme antibioottikuuria

Kevät 2011 otti koville. Kun yskä ei ottanut loppuakseen, Ahonen meni lääkäriin ja sai antibioottikuurin. Sama toistui kolme kertaa.

Kuureista huolimatta tulehdusarvot pysyivät koholla ja kuume nousi iltaisin. Ahonen selitti hengitystieoireitaan ensin sisäilmaongelmilla, sillä hän työskenteli sittemmin käyttökieltoon joutuneella Seppolan koululla Jämsässä.

Lopulta lääkäri lähetti hänet Jämsän aluesairaalan sisätautipoliklinikalle jatkotutkimuksiin. Keuhkot todettiin puhtaiksi eikä sisäelinten ultraäänitutkimuksissa löydetty mitään poikkeavaa.

Mies sai kortisonikuurin. Se auttoi, mutta vaan hetkeksi. Elettiin toukokuuta.

– Silloin rupesin itse huolestumaan.

Ja Ahosen kunto vain huononi. Yskä ja hikoilu vaivasivat niin, ettei miehestä ollut kesäteatterin lavalle, vaikka niin oli suunniteltu.

– Makasin kesällä sängyllä väsyneenä ja pyyhkeet paidan alla, koska hikoilin niin hirveästi. Tutkimukset viipyivät.

– Se oli odottamista ja odottamista, vaikka olin oikeasti kipeä. Se rassasi.

Elokuisena perjantaina hän pääsi vihdoin magneettikuvaukseen.

– Maanantaina lääkäri soitti ja kertoi, että toisesta munuaisestani on löydetty kasvain.

Mutta odottaminen jatkui – vielä viikkoja ja viikkoja.

– Sain leikkausajan lokakuulle. Leikkauksen jälkeen minulle kerrottiin, että 85 prosenttia munuaissyöpäpotilaista on hengissä viiden vuoden päästä, ellei tauti ole levinnyt muualle. Jos on, ennuste oli vain 15 prosenttia. Siinä kohtaa oloni oli niin tuskainen ja ahdistunut, etten halunnut tavata ketään. Mutta sitä kesti vain päivän tai kaksi.

Ahonen ei tiennyt kumpaan ryhmään hän kuuluisi.

– Minua rohkaisi se, että kaikki oireeni, myös yskä, jäivät leikkaussaliin. Olo parani heti, kun kasvain oli poissa.

Mutta tulosten odottaminen kesti jälleen kauan.

"Jos tästä selviän, ostan auton"

Ahonen asuu yksin lapsuudenkodissaan Jämsänkosken Paljakalla. Yskän ja ensimmäisen syöpädiagnoosin aikaan hän ei vielä omistanut autoa, vaan pyöräili kaikkialla. Yhtälö oli raskas.

– Sairaalassa maatessani mietin, että jos tästä selviän, ostan auton.

Kotiin päästyään Ahonen neuvotteli kaupasta tutun automyyjän kanssa. Ja odotti tuloksia.

– Lopulta sain kotiin kirjeen, jossa syövän kerrottiin olleen aika ärhäkkää lajia, mutta se ei ollut levinnyt. Tammikuussa tapasin lääkärin: muita hoitoja ei tarvittu.

Ahonen palasi Jyväskylästä Jämsään linja-autolla ja käveli suoraan tilaamaan itselleen uuden auton.

– Naureskelin silloin, että hankin uuden auton joka syövän jälkeen.

Eipä mies arvannut vielä tuolloin, mitä on luvassa.

– Viime syksynä minulle tuli suolisto-oireita. Ja ensimmäisen auton takuuaika alkoi olla ummessa.

Kelpaa vain yhden esittämänä

Syksyllä Ahonen harjoitteli Jämsän vuoden 1918 kertovaa näytelmää käsikirjoittaja-ohjaaja Risto Hakolan kanssa. Pitkään suunnitteilla ollut teos Tapaus Isomäki-From 1918 oli toteutumassa – miehet olivat innoissaan ja esityksiä suunniteltiin Jämsän lisäksi myös Mänttään ja Jyväskylään.

Ahonen ei itse osannut suhtautua suolisto-oireisiinsa vakavasti, mutta meni kuitenkin lääkäriin ja sai lähetteen tähystykseen.

– Edellisen syövän aikaan olin todella sairas, mutta nyt tunsin olevani kunnossa.

Tähystys tehtiin joulukuisena perjantaina.

– Kuulin, että minulla oli kasvain paksusuolessa. Olin sairastunut uudelleen, mutta eri syöpään. Laitoin Ristolle heti viestin, että nyt kävi näin. Se ilta meni itkiessä.

Seuraavana maanantaina liikkeelle jouduttiin lähettämään tiedote siitä, että teatteriensi-ilta siirtyy Ahosen sairastumisen takia hamaan tulevaisuuteen. Ensi-illan arvioitiin olevan aikaisintaan syksyllä.

– Tekstin, Repan ja itseni välille syntyi sellainen tunneside, että ei tätä juttua voi ajatella kenenkään muun esitettäväksi, Risto Hakola kertoi tuolloin vakavana.

Vanha tuttu ja tuskainen odottaminen jatkuu

Sairausloma alkoi heti.

– Niinä päivinä luonani kävi veli ja työkavereita. He toivat mukanaan kassillisen kortteja oppilailta. Luin kortit illalla kun olin yksin ja olin kuin Niagaran putous. Se lämmitti. Vaikka minulla ei ole omaa perhettä, on minulla ympärilläni läheisiä ihmisiä, jotka tukevat.

Se vanha tuttu ja tuskainen odottaminen alkoi jälleen. Ahonen leikattiin tammikuun lopulla.

– Valmistauduin leikkaukseen kantamalla kuistille kuukauden polttopuut valmiiksi. En saanut leikkauksen jälkeen tehdä mitään raskasta, mutta pystyin lämmittämään, kun kannoin kuistilta uuniin muutaman puun kerrallaan.

Kun patologin alustava lausunto oli rohkaiseva, soitti Ahonen heti Hakolalle.

– Sanoin, että tämä tauti ei minua kaada. Että esitys toteutetaan nyt, kävi miten kävi.

Harjoituksia jatkettiin siitä, mihin muutamaa kuukautta aikaisemmin oli jääty. Ahosella oli lääkäriaika vielä viikkoa ennen ensi-iltaa.

– Olin ajatellut, että jos tarvitsen solumyrkkyjä, suostun niihin vasta toukokuussa näytösten jälkeen. Onneksi kaikki syöpä saatiin jälleen pois leikkauksessa eikä jatkohoitoja tarvita.

Tapaus Isomäki-From 1918 sai ensi-iltansa viime sunnuntaina.

Fyysisesti raskas puolitoista tuntia

Kaksinkertainen monologi kertoo "kauhun ajasta" ensin valkoisen terrorin uhriksi joutuneen opettaja Kaarlo Isomäen ja sitten hirmutekoja tehneen Rummin Jussin suulla. He kertovat näytelmässä vuoden 1918 tapahtumista kuvitteelliselle kirjailijalle 1940-luvun lopulla, 30 vuotta tapahtumien jälkeen.

Ahonen näyttelee kumpaakin miestä.

Roolit ovat menneet tunteisiin. Lisäksi puolentoista tunnin monologi lavalla on fyysisesti raskas.

– Joskus olen esityksen jälkeen henkisesti ja fyysisesti niin puhki, että oksennan.

Näytelmän tarkoituksena on kertoa Jämsän poikkeuksellisesta historiasta vuonna 1918, mutta herätellä ajattelemaan myös nykyaikaa.

Erityisen hätkähdyttävää on Rummin Jussin hahmoon sisältyvä pahuus.

– Hänen tekonsa ovat eittämättä hirveitä. Ja toisaalta: ei Rummin Jussi onnellista elämää elänyt. Jussissa on yhtymäkohtia myös nykyaikaan. Hän oli itseään etsivä nuori mies, joka sai teoillaan nostetta ja hyväksyntää tietyssä kaveripiirissä.

Koulukuraattorina Ahonen pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei kukaan joutuisi hakemaan hyväksyntää pahuudella.

– Yritän elää itsekin niin kuin nuorille opetan, koulukuraattorina työskentelevä Ahonen sanoo.

– On osattava olla nöyrä. Pitää puhua, mutta turhanpäiväiseen sevehtimiseen ei pidä jäädä. Elämässä on mentävä eteenpäin, Ahonen muistuttaa.

Historian kanssa on pyrittävä elämään.

"Olen onnekas"

Ja vielä siitä onnekkuudesta.

– Ensimmäinen syöpä oli munuaisissa – niitä ihmisellä on onneksi kaksi. Ja toinen paksusuolessa, sitäkin riittää, vaikka osa jouduttiin leikkaamaan pois.

Onnea on myös se, että Ahonen seisoo nyt teatterilavalla kahtena miehenä sadan vuoden takaa.

– Olen onnekas, kun pääsen tekemään tällaista.

Monet keskisuomalaiset harrastajateatterit marssittavat lavalla lähinnä komedioita. Vakavampaa tuotantoa on nähty Jämsässä aiemminkin, harvakseltaan, J+J-teatterin tuotantona.

Tällä kertaa Hakola ja Ahonen toteuttavat näytelmän Jämsän Draamateatterin nimissä. Ahonen pitää tärkenä sitä, että teatterissa saa ajatella – ei vain nauraa.

– Teatterin ei pidä olla vain sitä, että nauru hieroo sisäelimiä. Muitakin tunteita tarvitaan. Eräs katsoja sanoi minulle Isomäki-Fromin jälkeen, että hänellä on outo olo. Haluan rohkaista kokemaan sen tunteen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .