Karhunpennun selfie tallentui kameraan – katso luontokuvaajan ikimuistoiset otokset vuodelta 2016

Luontokuvaaja Jussi Murtosaari kertoo vuoden 2016 kohokohdistaan nisäkkäiden kanssa.

Tammikuulle osuu yksi vuoden kohokohdista saukon kanssa. Olen jo useampana talvena omalta osaltani pyrkinyt yhteistyöhön näiden veikeiden otusten kanssa. Into on toistaiseksi ollut varsin yksipuolista.

Tammikuun 21. päivä näin Vaajakoskella kiikareilla kaukana pohjoisessa sulalle juoksevan saukon. Lähdin ennakoivasti etsimään seuraavaa sulapaikkaa, jos vaikka kulkijalla olisi meno päällä. Vartissa löysin sulan reunalle ja samassa saukko jo tulikin paikalle. Se ei kuitenkaan malttanut vieläkään jäädä paikoilleen vaan suuntasi kulkunsa sulan jälkeiselle jäälakeudelle. Sain tarkkailupaikaltani muutaman kuvan sulaa vaihtavasta saukosta talvisen kauniissa kulisseissa.

Karhukuvaussafari tuotti tulosta

Olen kuvannut karhuja jo toistakymmentä vuotta ja mukaan mahtuu monia hienoja muistoja.

Menneen vuoden toukokuun 13. päivä, muuten perjantai, jäi mieleen. Olin Suomussalmella vetämässä kaksipäiväistä karhukuvaussafaria. Annoin muiden valita haluamansa kuvauskojut ja menin lopuksi itse jäljelle jääneeseen kojuun suon reunaan.

Valinta osoittautui erinomaiseksi. Hieman seitsemän jälkeen illalla havaitsin liikettä suon takana. Kiikareilla tarkastelu paljasti liikkeellä olevan karhuemon, jolla oli mukanaan edellisen vuoden poikaset, kaikki neljä.

Olen toki päässyt näkemään pikkukarhuja ennenkin, mutta en koskaan neljää poikasta samalla emolla. Seuraavan tunnin aikana koko porukka on hetken lähes esteettä kuvattavissa. Ei mikään epäonnen päivä.

Karhunpennun selfie tallentui kameraan

Seuraava mieleenpainuva tilanne on heti toukokuun 14. päivältä.

Jälkimmäisenä safariyönä olin valinnut kuvauspaikakseni ns. itsemurhakojun. Se yhden hengen kevyt vanerikoju, jossa on kuvausaukko aivan maanpinnan tasolla. Alkuillasta paikalle osuu karhuemo ja kaksi edellisen kesän poikasta. Nuoriso on uteliasta ja toinen pennuista huomaa kojun kuvausaukon. Ennakkoluulottomasti se tulee haistelemaan kameraa.

Karhun kuono on kuvassa noin 20 sentin päässä kameran etulinssistä ja objektiivina on laajakulma, pennun emo näkyy taustalla oikealla. Ikimuistoinen tilanne, ainakin minulle.

Ahma aiheuttaa harmaita hiuksia

Neljänneksi kuvaksi valitsin ahman.

Tämä maailman kookkain näätäeläin on tuottanut vuosien varrella minulle useammankin harmaan hiuksen. Kuvia on tullut harvakseltaan, mutta ei koskaan mitään kovin kummoista.

Toukokuussa vietin yhden yön hyvällä kuvauspaikalla, mutta malli oli äärimmäisen liikkuvaa sorttia ja taas kerran tulokset jäivät laihoiksi. Heinäkuun viimeisellä viikolla varasin kaksi päivää Itä-Suomelle ja ahmoille. Ensimmäisenä yönä kuvia tuli taas kerran vain karhusta. Samoin alkoi seuraavakin ilta. Karhu löntysteli paikalla ja kuvasin sitä. Vajaan tunnin tankkauksen jälkeen otus oli kylläinen ja poistui paikalta. Heti perää tuli tilalle pieni ja aran oloinen karhu, joka pelästyi melkein heti ja katosi metsään.

Puiden takaa ilmestyi ahma. Valoa oli vielä kohtalaisesti ja parissa tunnissa kaksinkertaistin ahmakuvani ja mukaan sattui ihan kelvollisiakin otoksia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .