Karmea tapaus tuotti upean elokuvan – Kahdeksan surmanluotia on Mikko Niskasen mestariteos

Pihtiputaan historiallisen karmea väkivaltarikos johti historiallisen hienon elokuvan syntymiseen.

Vain kolme vuotta poliisimurhien jälkeen sai ensi-iltansa Mikko Niskasen neliosainen, yli viisituntinen tv-elokuva Kahdeksan surmanluotia. Saman vuoden syksyllä ensiesityksensä sai materiaalista koostettu lyhyempi elokuvateatteriversio.

Kahdeksaa surmanluotia pidetään yleisesti Niskasen laajan tuotannon kirkkaimpana helmenä.

– Vaikka Niskasella on monia hyviä elokuvia, niin tämä on paras, aivan ylivoimaisesti. Varsinkin pitkä tv-versio on ainutlaatuinen suoritus Suomen elokuvahistoriassa – ja tekisipä mieli sanoa että koko maailmassa, arvioi Jarmo Valkola, jyväskyläläinen elokuva-asiantuntija, Tallinnan yliopistossa toimivan Baltic Film, Media, Art & Communication -instituutin elokuvahistorian professori.

Niskanen tunsi henkisen ilmapiirin

Mikko Niskanen oli syntynyt Äänekoskella ja kasvanut Konginkankaalla viljelijäperheen poikana. Pihtiputaan tragedian kaltaiset olosuhteet ja henkinen ilmapiiri olivat hänelle omakohtaisesti tuttuja.

Tarinassa päähenkilö Pasi (Niskanen itse) ajautuu ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin, ja ratkaisee ne tunnetulla tavalla.

Elokuvan tekemisessä Niskanen oli itse ajautua ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Poliisit olivat projektia vastaan, Tauno Pasasen leski halusi estää elokuvan tekemisen ja Yleisradiossa harkittiin hankkeen hyllyttämistä kesken prosessin.

Pääosan esittäjäksi Niskanen ei saanut haluamaansa näyttelijää, ja päätyi esittämään roolin itse: käsikirjoittamisen, ohjaamisen, tuottamisen ja osin myös kuvaamisen lisäksi.

Näyttelijän työ "kaikinpuolin hämmästyttävä"

Niskasen kokemat hankaluudet ovat Valkolan mukaan aistittavissa lopputuloksessa.

– Aivan varmasti. En usko, että tuollainen koskettavuus ja kouraisevuus olisi muuten mahdollista.

Valkolan mukaan tunteet ovat Kahdeksassa surmanluodissa pinnassa tavalla, joka on tuttu lähinnä melodraamoista. Mutta elokuvapa onkin realismia, ote vaikuttaa lähes dokumentaariselta!

– Siitä tulee valtava todellisuuden tuntu. Elokuvan kokee ihan koko keholla, samalla tavalla kuin Niskanen pistää itsensä peliin näytellessään.

Niskasen näyttelijäntyö on Valkolan mukaan ”kaikinpuolin hämmästyttävä”.

– Niskanen onnistuu tekemään päähenkilöstä hyvin elämälle myönteisen henkilön, jonka kautta lopulta kuitenkin tapahtuu kauheita.

Tv-versio on suosittu

Kahdeksan surmanluodin tv-versio oli mahdottoman suosittu. Yhtä jaksoa katsoi keskimäärin yli kaksi miljoonaa suomalaista.

Elokuvalla oli suuri vaikutus siihen, miten Pihtiputaan tragedian tausta ja tapahtumien kulku Suomessa ymmärrettiin.

Surmatun poliisin, Pentti Turpeisen, puolisossa Riitta Turpeisessa ja tämän pojassa Juha Turpeisessa Kahdeksan surmaluotia -elokuva aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Juha Turpeisen mielestä elokuva on romantisoitu ja politisoitu.

– Elokuvana hyvä, jos tietää, ettei se ole totta. Toisaalta se loi Taunon ympärille sankarikultin, mikä mielestäni on väärin. Kylillä oli paljon miehiä ja perheitä samanlaisilla lähtökohdilla, mutta vain harva valitsi saman tien. Monet lähtivät savotoille, ostivat lisämaata ja 1980-luvulla heillä olikin jo elinkelpoiset tilat. Minkä polun kukin valitsee, siitä elämässä on pohjimmiltaan kysymys.

Mikko Niskanen palkittiin parhaan ohjauksen ja parhaan miesnäyttelijän Jussi-patsailla. International Film Guide 1974 nimesi Kahdeksan surmanluotia vuoden 10. parhaaksi elokuvaksi koko maailmassa.

Kahdeksan surmanluontia -elokuvan pitkä versio on katsottavissa YLEn Areenassa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .