Kehityspolitiikan pitkä linja säilyy

Suomen kehityspolitiikka koki kolauksen, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkasi kehitysavusta 330 miljoonaa euroa. Kehitysapu putosi 0,36 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun tavoite on 0,7 prosenttia.

Leikkaus hiertää etenkin kehitysapujärjestöjä, jotka kävivät viime syksyn aikana yt-neuvotteluita ja karsivat kehitysapuohjelmiaan.

Järjestöjen ja myös oppositiopuolueiden hampaisiin joutui kehitysrahoitusyhtiö Finnfund, jota valtio pääomittaa tänä vuonna 130 miljoonalla eurolla. Se on huomattavasti enemmän kuin Finnfundin toivoma 40 miljoonan euron pääoman nosto.

Kehitysavun painopisteen nähtiin muuttuvan entistä enemmän yritysvetoiseksi. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok.) on korostanut, että yritykset pitää saada entistä vahvemmin mukaan kehitysyhteistyöhön, sillä työ ei enää onnistu yksin valtion ja järjestöjen voimin.

Kehitysyhteistyön hienoinen painopisteen muutos järjestöistä yrityksiin pohjautuu taloustieteen tohtorin, entisen Maailmanpankin inhimillisen kehityksen johtajan Ritva Reinikan kesäkuussa valmistuneeseen puolueettomaan arvioon Suomen kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta.

Raportissaan Reinikka arvioi kehitysyhteistyötä muun muassa liian pirstaleiseksi tuen jakautuessa hyvin laajalle järjestökentälle. Esimerkiksi vuonna 2011 rahoitusta sai 545 organisaatiota 1137 hankkeessa 103 maassa.

Järjestöillä on kuitenkin oma tärkeä roolinsa kehitysyhteistyössä.

– Esimerkiksi suomalaisten järjestöjen työ kehitysmaiden vammaisten parissa on merkittävää, Reinikka huomauttaa.

Finnfundille investointikohteita on ollut tarjolla enemmän kuin pääomaa on ollut käytössä. Pääosin suomalaisten veronmaksajien rahoilla toimiva rahoitusyhtiö on tuottanut tappiota vain kerran 35 vuodessa. Finnfundin rahoittamat yritykset valtaosin Afrikassa työllistivät vuonna 2013 yhteensä 23 000 ihmistä, joista kolmannes naisia.

– Finnfund näyttää toimivan hyvin ja sillä on nyt kapasiteettia, Reinikka arvioi.

Reinikan mukaan kehityspolitiikan pitkä linja kuitenkin säilyy.

– Toki yhdellä kertaa tehty iso leikkaus oli yllätys. Näyttää kuitenkin siltä, että leikkauksista on henkisesti selvitty ja yhteistä tahtoa asioiden eteenpäin viemiseksi löytyy.

Suomen kehitysyhteistyö on ollut tuloksellista. Se on parantanut vastaanottajamaissa muun muassa koulutusta ja vesihuoltoa ja vähentänyt köyhyyttä.

– Hyvää Suomen linjauksessa on nyt kaikkein hauraimpien maiden asettaminen etusijalle. Esimerkiksi Eritrean auttamisella on suora vaikutus pakolaisvirtojen hillitsemiseen.

Reinikka iloitsee myös siitä, että vahva työ kehitysmaiden vammaisten auttamisessa jatkuu. Ilman apua vammaiset jäävät omissa yhteisöissään syrjityiksi.

– He ovat juuri niitä kaikkein eniten apua tarvitsevia.

Reinikka harmittelee, että koulutuksen rooli ei kehityspolitiikassa nouse esiin.

– Koulutuksessa Suomi on kuitenkin vahva tekijä.

Tulosohjauksen merkitys kehitysyhteistyössä korostuu. Raportissaan Reinikka totesi, että osa kehitysyhteistyön saavutuksista jää piiloon, koska niistä ei ole koottua tietoa.

– Tuloksia on mitattava ja arvioitava, hän osoitti viime kesänä vaatimuksensa niin järjestöjen kuin ulkoasiainministeriön suuntaan.

Esimerkiksi afrikkalaisten lasten oppimista on mitattu kansainvälisesti ja havaittu, että lapset eivät opi kouluissa. Yksi syy on opetuksessa.

– Afrikka ei välttämättä tarvitse lisää rahaa tai opettajia. On keskittyvä siihen, että opettajat ylipäätään saapuvat kouluihin ja käyttävät koulussa viettämänsä ajan opetukseen, Reinikka muistuttaa.