Keskisuomalainen 15.1.2017: Reino Virtanen on elänyt puoli elämää pihtien puristuksessa

Tämä mies on nimeltään Reino. Mutta sen muistaa vain harva. Sen sijaan Pihti-Virtasen tietävät miltei kaikki.

Reino saapui maailmaan Äänekoskella vuonna 1937. Pihti-Virtanen syntyi Jyväskylässä vuonna 1979.

Miehen kohtaloa on puitu terveydenhuollossa, sitä ovat selvittäneet Lääkintöhallitus, oikeuskansleri ja jopa keskusrikospoliisi.

Reinon elämän mullistanut tapahtumaketju alkoi Keski-Suomen keskussairaalassa toukokuussa 1979, kun häneltä leikattiin palleatyrä. Instrumenttihoitaja laski leikkausvälineet ennen leikkausta ja uudelleen sen jälkeen. Kaikki näyttivät olevan tallessa.

Pian leikkauksesta kotiutui tavallinen Virtanen – tai niin hän luuli. Mutta mies ei parantunut.

– Tuntui kuin puukonkärki olisi pistänyt minua jatkuvasti ylävatsaan.

Virtanen kertoo rampanneensa lääkärissä Jämsässä kesän ja syksyn. Lopulta joulukuussa lääkärit päättivät ottaa kipuilevasta vatsasta röntgenkuvan.

– Ensimmäisestä kuvasta lääkäri ei sanonut mitään, vaan minut kutsuttiin uudestaan röntgenkuviin. Kuvat osoittivat, että vatsaani oli jäänyt leikkauksesta pihdit.

Pihtien poisto ei vienyt oireita

Pihdit, virallisemmin suonenpuristin, poistettiin Virtasen vatsasta yhdeksän päivää tämän jälkeen. Leikkaus tehtiin Jämsässä Jokilaakson sairaalassa.

– Leikkaava lääkäri Niilo Hakola sanoi minulle, että leikkaus tehtiin viime hetkellä. Että myöhemmin ne olisivat jo ehtineet syöpyä kokonaan poikki, Virtanen muistaa.

Virtanen oli helpottunut ja toivoi vihdoin paranevansa.

Hakola kysyy minulta, nostanko syytteen. Olen hiljaa enkä voi sanoa mitään. Sisälläni sanoo ääni: älä nosta syytettä, älä nosta syytettä. Vihdoin minun on pakko sanoa: En nosta syytettä. Hakolalle totean, että jos jotain vahinkoa terveydelleni sattuu, niin silloin vaadin asianmukaiset korvaukset. (Reino Virtasen muistelmateos ”Isän puumerkki – Kolmekymmenvuotinen sota hoitovirheestä”)

Kuinka tuosta hetkestä päädyttiin nälkälakkoihin ja vuosikymmenten oikeustaisteluun? Pihtileikkausten seurauksia puitiin eri oikeusasteissa yli kahden vuosikymmenen ajan. Samaan aikaan Virtanen sairasteli, myös henkisesti.

Oikeutta käytiin paitsi itse tapahtumasta, myös perättömistä lausunnoista, väärästä valasta ja herjauksesta ja väärennöksistä. Virtasen mukaan hänen vatsastaan poistetut pihdit vaihdettiin leikkauksen jälkeen.

– Minulle kerrottiin leikkauksen jälkeen selvästi, että vatsastasi poistettiin krailit (crile). Myöhemmin pihtien kerrottiin ja näytettiin olleen peanit. Pihdit on vaihdettu, ja tieto on väärennetty potilasasiakirjoihin.

Virtanen uskoo, että myös röntgenkuvia väärennettiin. Osa lääkäreistä on ollut koko ajan hänen kanssaan samaa mieltä.

Pihtien poistoleikkaukseen osallistuneen anestesialääkäri Juhani Väyrysen mukaan oikeudessa esillä olleet pihdit eivät voineet olla samat kuin mitkä hän näki Virtasen vatsasta poistettavan.

Suonenpuristimet olivat osittain kudoksen peitossa ja erittäin syöpyneet ja miltei katki syöpyneet kärjen ja lukon väliltä toisesta sakarasta. (..) Missään tutkimuksen vaiheessa minulle näytetyt pihdit eivät ole olleet samat kuin Virtasen vatsaontelosta poistetut. (Juhani Väyrysen lausunto hovioikeudelle 12.6.1987)

Pihtien poistoleikkaus vei pistävän vatsakivun, mutta muut oireet vain pahenivat.

– Jo jouluna 1979 käteni ja kasvoni tulehtuivat pahoin. Näköni heikkeni ja kaikkialla oli särkyä, Virtanen kertoo.

Lääkärissä ramppaaminen jatkui, tuloksetta. Lokakuussa 1982 Virtanen matkusti lopulta Jyväskylään professori Antti Arstilan vastaanotolle. Arstilan mukaan Virtanen kärsi monihermotulehduksesta, polyneuropatiasta. Hän tutki myös Virtasen veren metalliarvot.

– Sairastuin metallimyrkytykseen, Virtanen uskoo.

Vuonna 1983 hän kirjoitti asiastaan oikeuskansleri Kai Kortteelle.

– Olin todella huonossa kunnossa.

Alistettuna, nöyryytettynä, terveyteni viety ja täysin henkisesti masentuneena käännyn oikeutta saamaan (..). Lääkintöhallitukselle tein kantelun asiasta ja sekään ei auttanut, koska Lääkintöhallitus ei tutkinut perusteellisesti asiaani vaan yhtyi lääkäreitten antamiin lausuntoihin. Lausunnot eivät kaikilta osin pidä paikkaansa sekä yksi paperi on hävitetty, jonka itse olen sairaalassa ollessani lukenut. (Virtasen kirje oikeuskanslerille 16.1.1983)

Kovasanainen muistelmateos teki paljastuksia

Oikeuskansleri määräsi keskusrikospoliisin selvittämään asiaa. Ensimmäisen kerran asia oli oikeudessa joulukuussa 1983. Jyväskylän raastuvanoikeus määräsi kaksi palleatyräleikkauksessa mukana ollutta lääkäriä ja hoitajan sakkoihin huolimattomuudesta.

Virtanen jatkoi taistelua: hänen mukaansa todellinen ongelma aiheutui pihtien syöpymisestä ja sen peittelystä. Hän haki oikeutta kaikkialta mistä voi. Virtanen kirjoitti presidentille ja etsi asiantuntijoita ulkomaita myöten. Osa asiantuntijoista oli Virtasen, osa vastapuolen kannalla.

Vuonna 1997 Jämsän käräjäoikeus suostui kokeeseen, jossa Virtasen vatsasta löydetyn kaltaisia pihtejä pidettiin suolaliuoksessa kuukausi syöpymisen selvittämiseksi.

– Pihdit olivat syöpyneet.

Lopputulema kuitenkin oli, että Jämsän käräjäoikeus hylkäsi viimeisetkin syytteet röntgenkuvien väärentämisestä.

Taisteluiden laannuttua Virtanen julkaisi kovasanaisen muistelmateoksen, jossa hän väittää että lääkäreiden lisäksi esimerkiksi poliiseja, toimittajia ja lakimiehiä oli lahjottu.

Ensi toukokuussa 80 vuotta täyttävä mies on taistellut pihdeistä puoli elämäänsä. Hän pitää yhä kiinni asiastaan. Hänen mukaansa ”virkamiesmafia” peitteli hänen tapauksessaan isompaa kuprua.

– Suomessa kiersi 1970-luvulla mies, joka myi sairaaloihin Intiassa valmistettuja halvempia ja huonolaatuisempia instrumentteja. Uskon, että niitä ostettiin myös Keski-Suomeen.

Jostakin syystä tätä taustakuviota ei ole yritettykään saati pystytty todistamaan millään lailla oikeuskäsittelyissä. Virtasella on pussillinen sairaalakäytöstä kaatopaikalle vietyjä instrumentteja, kuluneita ja syöpyneitä. Viimeisessä pitkässä oikeudenkäynnissä tuliteriä pihtejä liotettiin viikkotolkulla suolaliuoksessa syöpymisalttiuden selvittämiseksi. Asiantuntijoiden lausunnot olivat ympäripyöreitä. Pienetkin muutokset voivat satakertaistaa syöpymisen. (Pentti Rytkösen kirjoittama uutinen Keskisuomalaisessa 12.12.1999)

"Reino on parempi kuin Pihti"

Mies näyttää kameralle kohtaa, jossa pihdit aikanaan olivat. Samalla Kerttu-puoliso haluaa pysyä kuvan ulkopuolella.

Siinä Kerttu on ollut koko ajan, rinnalla. Mutta miehensä muistelmia hän ei ole lukenut.

– Niiden vuosien eläminen on ollut riittävän raskasta. Tämä on varjostanut suurinta osaa elämästämme.

Virtasen perheellä on kuusi lasta. Nuorin lapsista oli leikkausten aikaan vasta neljävuotias. Kohu ulottui myös häneen.

– Häntä kiusattiin tapauksen takia.

Arki jäi suurelta osin Kertun harteille. Aiemmin hän oli ollut kotona lasten kanssa, mutta sittemmin hän sai töitä lomittajana ja ajoi ajokortin. Nyt 80-vuotias vaimo auttaa miestään päivittäisissä toimissa.

Kaikesta on selvitty. Vieläkään Kerttu ei kuitenkaan pidä miehensä lisänimestä.

– Minä en siitä piittaa. Reino on parempi, Kerttu hymyilee.

18 lastenlasta ja 2 lastenlastenlasta

Reino ja Pihti-Virtanen. Yksi ja sama mies. Yksi elämä.

Monihermotulehdusta seurasivat muun muassa sydänongelmat, syöpä ja Parkinsonin tauti. Oikeudenkäyntikulut veivät miehen ulosottoon. Hän on maksanut velkaa kuukausittain 1990-luvulta saakka.

Silti Reino ja Kerttu pääsivät muuttamaan maalle, kesäpaikalleen. Reino teki itselleen kelkan, johon tukeutuen hän pääsee vielä metsään ja puuhommiinkin. Heillä on 18 lastenlasta ja 2 lastenlastenlasta. Elämä on ollut hyvääkin.

Pihtileikkauksista on kulunut jo lähes 40 vuotta. Asia on virallisesti loppuun käsitelty. Mutta Reino Virtasen elämässä pihdit ovat yhä.

– Sitä ei uneuta. Nämä vaivat muistuttavat itsestään joka päivä.

Juttu perustuu Reino Virtasen haastatteluun, hänen muistelmiinsa, asian käsittelyyn liittyviin oikeusasiakirjoihin liitteineen sekä Keskisuomalaisen arkistoon.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .