Kiistat tuulivoimaa vastaan ja nimbyily lisääntyvät

Tuulivoimaan liittyvät ympäristökonfliktit ovat nousussa Suomessa. Myös paikalliset kaavoitukseen liittyvät kiistat, joihin liittyy nimby-ilmiötä, lisääntyvät.

– Kiistat koskevat tuulivoimapuistojen sijaintia ja esimerkiksi täydennysrakentamisen uhkaamia kaupunkimetsiä, sanoo erikoistutkija Seija Tuulentie Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Luken tutkijat kartoittivat ympäristökonflikteja Suomessa laajalla kyselyllä vuosina 2015–16. Kyselyn tulokset julkaistiin viime vuoden lopulla Terrassa.

Lähivuosina tuulivoimaan liittyvät kiistat eivät kuitenkaan räjähdä käsiin, arvioi Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö Heidi Paalatie.

– Tukipolitiikan muuttumisen takia uusia tuulivoimaloita rakennetaan tänä vuonna vain vähän. Uusia hankkeita kuitenkin viedään eteenpäin.

Alalla kiistojen uskotaan päinvastoin vähenevän.

– Ainakin toivomme, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät huolet tekevät puhtaasta tuulivoimasta hyväksytympää.

Nimby-ilmiölle vahvistusta

Nimby-ilmiön olemassaolo sai vahvistusta Luken kyselyssä. Ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että ei haluta jotakin toimintoa omalle lähialueelle tai eri toimialat katsovat asioita vain omasta näkökulmastaan.

– Vaikka ympäristöön liittyvä toiminta ei olisi ristiriidassa omien arvojen kanssa, toiminnan sijoittuminen voi olla, kertoo Tuulentie.

Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikön Jouni Nissisen mukaan esimerkiksi kaavoitukseen liittyvät kiistat lisääntyvät, mikäli maakuntahallintouudistuksessa virkamiehiltä viedään valitusoikeus kaava-asioissa.

– Tällöin kaavavalitukset jäävät kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen harteille, sanoo Nissinen.

Metsäkiistat lisääntyvät, jos hakkuut lisääntyvät

Metsäkiistat eivät Luken kyselyssä korostuneet, joskin biotalouden kasvuun ja metsien liialliseen tehokäyttöön liittyviä huolia nousi Tuulentien mukaan jo esiin.

Ympäristönsuojelujärjestö WWF Suomen suojelupäällikkö Jari Luukkonen uskoo metsäkiistojen nousevan voimakkaasti esille.

– Metsien käytöstä tulee isoja kiistoja, jos kaikki Suomeen suunnitellut metsäalan investoinnit toteutuvat. Ihmiset heräävät puolustamaan metsiä, kun päätehakkuut lisääntyvät ja maisema muuttuu, arvioi Luukkonen.

Petokiistat ovat ikuisuusaihe

Petokiistat pysyvät pinnalla. Tuorein esimerkki petokiistasta on kahdeksan ahman metsästämisen salliminen poronhoitoalueilla. WWF Suomen vetoomuksen erittäin uhanalaisen ahman puolesta allekirjoitti yli 16 000 ihmistä, mutta vetoomuksella ei ollut vaikutusta maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän poikkeuslupapäätökseen.

– Vetoomuksen ansiosta metsästämisen ehtoja kuitenkin tiukennettiin, sanoo Luukkonen.

Nissisen mukaan suurpetoihin liittyvät kiistat ovat Suomessa ainoita, joihin liittyy lainrikkomista salametsästyksen muodossa.

Konflikteja ratkotaan neuvottelemalla

Ahman puolesta tehty vetoomus on malliesimerkki ympäristökysymyksiin vaikuttamisesta. Ympäristökonflikteja pyritään ratkomaan neuvottelemalla, joille vetoomuksilla saadaan voimaa.

– Tuhansien ihmisten allekirjoittamalla vetoomuksella on ehkä isompi merkitys kuin jos 50 ihmistä kahlitsee itsensä metsään. Tosin välillä tulee mieleen, että pitääkö tässä ryhtyä suoraan toimintaan, Luukkonen naurahtaa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen on suorasta toiminnasta eri mieltä Luukkosen kanssa.

– Jos kymmenet ihmiset kahlitsisivat itsensä hakkuutyömaalle, olisi se kyllä sen sortin kansalaistahdonilmaus, että kyllä siinä muutaman tuhannen nimen nettiadressit jäisivät toiseksi.

Ympäristöriidoissa alueellisia eroja

Ympäristökonflikteissa on Luken tutkimuksen mukaan alueellisia eroja. Etelä-Suomessa nousevat esiin maa-ainesten ottoon liittyvät kiistat, Pohjois-Suomessa porotalouteen ja petoihin liittyvät kiistat. Itä-Suomessa esillä ovat olleet kaivoksiin liittyvät kiistat. Pohjois-Pohjanmaalla ovat korostuneet turvetuotannon aiheuttamat päästöt vesistöihin.

Tutkimuksen mukaan poronhoitoon ja petokantoihin liittyy paljon ristiriitoja. Kaivostoiminta on usein ristiriidassa matkailun ja virkistyskäytön sekä asumisen ja poronhoidon kanssa. Tuulivoima on ristiriidassa asumisen, mutta myös matkailun ja alueiden virkistyskäytön kanssa. Metsätalous on usein ristiriidassa poronhoidon sekä matkailun ja virkistyskäytön kanssa.

Ympäristö nousi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi 1970-luvulla

Ihmisen suhde ympäristöön muodostui merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi Suomessa 1970-luvun lopulla. Kiistat liittyivät yleisimmin vesien hyötykäyttöön ja säännöstelyyn sekä energiantuotantoon, erityisesti ydinvoimaan.

Kiista Koijärven suojelusta (1979) sekä torjunta-ainesota Ilomantsin Hattuvaarassa (1980) voimistivat ympäristöliikettä.

Metsätalouteen liittyneet konfliktit ovat olleet yleisiä koko ajan, koska Suomessa on paljon metsää. 1970-luvulla kritisoitiin avohakkuita ja kiisteltiin uusista kansallispuistoalueista, 80- ja 90-luvulla kiisteltiin ikimetsien ja vanhojen metsien suojelusta. 2000-luvun alussa kiistaa syntyi Natura-alueista.

2000-luvulla kiistoja on syntynyt enenevässä määrin kaavoituksesta, suurpedoista, tuulivoimasta ja kaivoksista.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .