Kolumni: Betoniporsas ei mahdu matkalaukkuun

Keski-iässä on hyvä tehdä muitakin suunnitelmia vanhuuden varalle kuin luonteen kehittäminen, Tuula Puranen kirjoittaa kolumnissaan.

Tuoreen, Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan hyvä keski-ikä luodaan jo lapsuudessa. Uskon, että vastaavasti hyvä vanhuus luodaan jo keski-iässä. Viimeistään silloin täytyy alkaa olla mukava ihminen, jotta myös vanhuksena on mukava eikä kärttyisä.

Silloin ovi käy muulloinkin kuin jouluna. Olen tavannut iäkkään pariskunnan, jota jopa lasten kaverit vuosikymmenten takaa käyvät säännöllisesti katsomassa. Siinäpä tavoitetta.

Ihminen tietää olevansa keski-ikäinen, jos vähintään kaksi seuraavista kohdista toteutuu:

– Eniten tuttuja tapaa näytteenottokeskuksen odotusaulassa.

– Puolison kanssa puhutaan puhelimessa etupäässä säästä ja siitä, mitä kissa tekee.

– Sunnuntain lehden kiinnostavinta antia ovat kuolinilmoitukset.

– Sukkia ei saa jalkaan ilman ähinää.

– Yökerhossa oli pilkkuun asti viimeksi 25 vuotta sitten.

–  Yökerhossa oli viimeksi 20 vuotta sitten.

– Puoliltapäivin alkaa odottaa, että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan.

Keski-iässä on hyvä tehdä muitakin suunnitelmia vanhuuden varalle kuin luonteen kehittäminen. Itse aion opetella lähivuosina norjaa ja espanjaa siltä varalta että Suomen vanhushuolto jatkaa kurjistumistaan ja täytyy vaihtaa maisemaa.

Erään lehtijutun mukaan Norjan vanhainkodeissa on yövuorossakin hoitajia yhtä paljon kuin Suomessa päivävuorossa. Kanariansaarilla puolestaan olisi sopiva ilmasto vanhoille luille ilman henkilökuntaakin. Robotti voi kärrätä aamulla rannalle ja illalla takaisin.

Suomessa vanhainkodit ja palvelutalot nimetään usein niin suloisesti, että alkaa epäilyttää. Yleisimpiä ovat erilaiset koti-sanaan perustuvat kuten Kotipiha, Kotipelto, Kotipirtti ja niin edelleen. Jälkikasvusta kuulostaa varmaan turvalliselta, kun vanhus on jossain kodissa. Ehkä he kävisivät tervehtimässä useammin, jos laitoksen nimi olisi Unhola, Riihentaka tai Tuonenlehto.

Säätiedotusten seuraaminen on olennainen osa keski-ikäisen kesälomaa. Jos joku ei vielä tiedä, erittäin hyvä sivusto on Yrno eli norjalainen www.yr.no. Liekö viikinkien perua, sillä ihmeen hyvin sen ennusteet pitävät paikkansa tuhansien kilometrien päähänkin.

Tänä kesänä tosin ei huvita matkailla niin kauas eikä lainkaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Omat betoniporsaat pitäisi ottaa mukaan terrori-iskun varalle, liian hankalaa. Jo se pelottaa, kun lentokentillä jatkuvasti kuulutetaan henkilöitä, joilla on tietty Samsungin puhelin, ottamaan yhteyttä henkilökuntaan. Muistaakseni tuo malli voi syttyä tuleen ja lopulta hiiltynyt kone putoaa alas kuin kivi.

Miten joku vanhus voi muistaa mikä puhelin hänellä on, kun nuorempikin tietää sen vaivoin? Omassa puhelimessani on sentään muistamista helpottava M-kirjain takapuolella, ei ole ainakaan Samsung. Kaikkien puhelimet pitäisi turvatarkistaa.

Lopuksi vitsi. Kuinka monta perussuomalaista tarvitaan poimimaan marjat mustikkapiirakkaan? Kaikki. Yksi kerää ja muut epäilevät salaliittoa. Kuinka monta Sininen tulevaisuus -yhdistyksen jäsentä tarvitaan keräämään piirakkamarjat? Kaikki. Jokainen kerää yhden ja kokeilee, mahtuuko sille melonin lippalakki. Sitten he syövät persujen piirakan.