Kolumni: Britannian suurin sateenkaarijärjestö jätti Priden väliin – etnisyys ei näy kulkueessa tarpeeksi

Lontoon viimeviikonloppuisesta Pride-kulkueesta puuttui tänä vuonna yksi ryhmä, joka on totuttu näkemään siellä joka vuosi: Britannian ja koko Euroopan suurin sateenkaarijärjestö Stonewall.

Stonewall päätti vetäytyä Pride in London -tapahtumasta, koska järjestäjät olivat sen mielestä sivuuttaneet kritiikin, jota tapahtumaa kohtaan oli esitetty ja joka koski Britannian etnisten vähemmistöjen laiminlyömistä. Vähemmistöt ovat kokeneet jääneensä tapahtumassa sivustakatsojan rooliin, ja he järjestävät nykyään erillistä, Black Pride -nimistä tapahtumaa.

Tänä vuonna Stonewall keskitti voimavaransa Black Prideen. Tapahtumat järjestettiin peräkkäisinä päivinä, ja minä kävin molemmissa.

Pride in London oli suomalaisesta näkökulmasta tällä kertaa erityinen, sillä tapahtuman päätöskulkueessa nähtiin tiettävästi ensimmäistä kertaa suomalaisedustus. Melkein 500 ryhmän joukossa oli Lontoon suomalainen merimieskirkko, jonka riveissä minäkin marssin.

Marssiminen tuntui ­hienolta ja jopa juhlavalta, kun kannustamassa oli miljoonayleisö. Kokemuksen kautta saattoi tavoittaa jotakin siitä, miltä tuntuu etnisistä vähemmistöistä, jotka eivät koe löytävänsä tapahtumasta omiaan.

Black Priden nuorisokoordinaattori Tanya Compas sanoi BBC:lle, että joukkoon kuuluminen lähtee perus­asioista, kuten siitä, että tarjolla on sellaista ruokaa ja musiikkia, jotka ovat tuttuja lapsuudenkodista. Suomalaisryhmämmekin nautti ennen kulkuetta korvapuustit ja ­soitti marssimusiikkina ­Rasmusta ja Almaa.

Maanmiesten läsnäolo on iso asia, vaikka valkoinen marssija sulautuu marssijoiden joukkoon ilmankin. Sen sijaan musta marssija ei Compasin mielestä voi vain olla musta, vaan hänen pitää edustaa sitä, mikä on valkoisten käsitys mustasta ihmisestä.

Kahden Pride-tapahtuman järjestäminen peräkkäisinä päivinä voi näyttää nokittelulta, mutta siitä tuskin on kyse.

Vaikka on valitettavaa, ettei Pride in London ole onnistunut tekemään kaikkien osallistujien oloa kotoisaksi, molemmat tapahtumat ovat tärkeitä tuhansille ihmisille ja molempia tarvitaan.

Black Pride on tärkeä etnisille vähemmistöille, mutta se on myös sympaattinen ja helposti lähestyttävä tapahtuma valkoiselle, joka haluaa osoittaa heille tukensa.

Pride in London on mammuttitapahtuma ja monen yrityksen näyttäytymispaikka, mutta sellaiseksi sitä ei voi pelkistää. Isojen yritysten saattueiden välissä marssi eräskin pieni merimieskirkko sinivalkoisissa maripaidoissaan. Marssia oli saapunut seuraamaan muun muassa nainen, joka liikuttui kyyneliin suomalaiset nähdessään.

Olipa Pride iso tai pieni, siinä on kyse kohtaamisista. Pridessa voi kohdata vieraiksi jääneitä sukupuolisia ja seksuaalisia suuntautumisia, ja kohtaamisista voi oppia.

Mutta sateenkaari-ihmiselle tärkeintä on kohdata joku, joka tuntuu tutulta.

Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .