Kolumni: Elämäni paras ja hirvein asia

Opin vasta 20-vuotiaana puhumaan minusta, kirjoittaa Suvi-Tuulia Nykänen kaksossisaruksen elämästä.

Yhdeksän minuuttia. Sen verran isosisko on minua vanhempi.

Ruumiinrakenteemme ovat täysin erilaiset, kuten myös kiinnostuksenkohteemme ja luonteemme. Siskoni on tarkka ja huolellinen mietiskelijä, minä hänen vastakohtansa.

Joku on joskus sanonut, että meidät tunnistaa sukulaisiksi vain korvista. Ne ovat molemmilla pienet.

Minulta kysytään usein, miltä tuntuu olla kaksonen. Vastaan aina samalla tavalla: se on elämäni paras ja hirvein asia.

Olimme siskoni kanssa pitkään sama yksikkö, varsinkin muiden silmissä. Äitimme yritti pelastaa tilanteen ja puki meidät erilaisiin vaatteisiin, mutta ei se auttanut. Kutsut synttäreille tulivat kaksosille, koulusta kotiin vietävät laput annettiin vain yhtenä kappaleena.

Yritä siinä sitten olla itsenäinen. Käytin siskoni vastuuntuntoa häikäilemättä hyväksi enkä edes ottanut mitään lappuja, olisin kuitenkin hävittänyt ne. Siskoni taas otti kaiken irti siitä, että minä olin avoin ja puhelias: hänen ei sitten tarvinnut olla.

Minulla ei ole muita sisaruksia kuin kaksossiskoni. Onneksi. En halua edes ajatella, miltä kaksosten kanssa elävästä sisaruksesta mahtaa tuntua. Kaksosten välillä on yhteys, jonka vain toinen kaksonen voi ymmärtää.

Minulla on aina ollut joku. Ensin kohdussa, sitten leikeissä, nyt aikuisena elämässä. Opin vasta 20-vuotiaana puhumaan minusta. Sitä ennen puhuin aina meistä.

Minua ei ole koskaan haitannut, että olemme jakaneet siskoni kanssa kaiken. Teini-ikäisenä tosin tajusin, että ensimmäiset omat juhlani tulevat olemaan hautajaiset.

Kaksosena omaa identiteettiä on vaikeaa luoda. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni määritin itseäni toisen ihmisen kautta. En ole yllättynyt ruotsalaistutkimuksen tuloksesta, jonka mukaan kaksosille oman yksilöllisen identiteetin luominen on elämänmittainen työ.

Vasta vanhempana olen tajunnut, että kaksosuus on minun identiteettini. Elämä symbioosissa toisen kanssa on tehnyt minusta sellaisen kuin olen.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.