Kolumni: Ken sanaleikkiin lähtee, se semanttiseen ansaan lankeaa

Ymmärrän, että suomen kielikin muuttuu ajankulussa, tulee ruotsista ja englannista johdettuja sanontoja, mutta että HELLETTI menee ymmärrykseni yli? Toimittaja voisi vastata, kirjoitti nimimerkki Hokkanen Keskisuomalaisen verkkosivuilla 23. heinäkuuta.

Muun muassa näin kommentoitiin, kun rustasin ”helletti on nyt irti” sananparteni tulevien viikkojen säätä käsittelevään uutiseen (KSML.fi, 23.7.). Keskustelua sikisi tuttavapiirissäni ja netissä enempi kuin yhdeksän viisasta jaksaa vastata. Mutta, kuten sanotaan: oma suu on tikanpojan surma.

Olisiko aihetta pitänyt sittenkin lähestyä hellemmin? Voisiko tuskaisen kuuman kelin nimetä Hellervoksi? Entä mikä on hellenistinen näkökulma läkähdyttävään auringon porotukseen?

Semantiikka eli merkitysoppi tutkii esimerkiksi sanojen ja ajatusten merkityksiä. Kielen merkitystä tutkiessaan se on kielitieteen alalaji, joka tutkii esimerkiksi sanan, virkkeen tai kokonaisten tekstien merkityksiä ja viittauksia.

Semanttiset sudenkuopat tekevät keskustelusta virkistävää, vaikka sanavalinta tai lause ei mitään tarkoittaisikaan. Ystäväpiirissäni on huomattavasti itseäni taitavampia sutkauttelijoita, joilla pallo pysyy tarakalla hankalimmissakin kielikarnevaaleissa. Monesti saatammekin päätyä illanvietoissamme fraasipainiin, jossa niskan päälle jää se, joka kuulostaa typerimmältä.

Sana auttaa, sana painaa, Keuruulla sanotaan. Päivittäin sanoja pyöritellessäni minusta tuntuu, että vapauksia täytyy toisinaan ottaa suuntaan jos toiseen.

Kevyet aiheet, kuten sää tai tapahtumat, antavat vapauksia leikitellä sanojen kanssa. Vakavissa uutisissa, kuten rikoksissa tai onnettomuuksissa, tulee pysyä asiallisena.

Teksti kuitenkin muuttuu viihdyttävämmäksi, jos haastateltava tekee muutakin kuin sanoo tai kertoo. Mitä, jos hän välillä vaikka naurahtaisi, jyrähtäisi tai veistelisi? Yksinkertaiset sanavalinnat elävöittävät tekstiä, sillä harva meistä puhuu täysin yksitoikkoisesti.

Sana voi auttaa lukijaa ymmärtämään haastateltavan mielentilaa ja näkemystä käsiteltävään asiaan. Sana voi painaa, kun rikoskomisario kertoo vakavamielisesti kuolemantapauksesta.

En tarkoita, että yhtäkään uutisaihetta pitäisi vähätellä tai verrata toiseen juttuun. Hauska uutinen julkimon kotoa voi kiinnostaa lukijoita yhtälailla kuin uuden asuinalueen rakentaminen miljoonabudjetilla.

Itse pyrin lähestymään kaikkia juttujani innolla, mutta kuitenkin neutraalisti. Haluan piirtää haastateltavasta sanoilla taulun, joka kuvastaa häntä, tuo hänen sanomansa esille ja herättää ajatuksia. Se ei aina ole helppoa, mutta erittäin tärkeää haastateltavalle, jotta hänen äänensä saadaan kuuluviin.

Keskellä suuta on kielelle toki turvallisempi paikka lymyillä riippuliitäessä töyssyisellä laukeudella.

Paljon jännittävämpää siitä kuitenkin tulee, kun tuikkaa kielen hampaiden välistä poskelle.

Ja jos joku tietää, haluan ehdottomasti kuulla hellenistisen näkemyksen vallitsevaan kuumuuteen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .