Kolumni: Media-tyhjiö nielaisi toimittajan

Jumalan tähden, antakaa minulle nyt jotain mediaa! Tekstiä, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa – kaikki kelpaa, kirjoittaa Tuomas Heikkilä kolumnissaan.

Se tapahtui toissa viikolla. Olin ollut pitkällä työreissulla Ranskassa ja Saksassa. Saksasta matkustin suoraan lomalle Maltalle, huolimatta siitä, että veljeni asuu siellä.

Yhtäkkiä vajosin ammottavaan mediatyhjiöön. Asunnosta katkesi nettiyhteys tiistaina, kun edellä mainittu asunnon haltija oli lähdössä kesäksi muualle. Televisiokin meni mykäksi.

Sitten teleoperaattorini DNA ilmoitti, että liittymäni ulkomaan datasiirron 60 euron saldoraja on täynnä.

Saldoraja! Aikuisella miehellä! Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että liittymääni moinen ominaisuus sisältyi. Soitin asiakaspalveluun, joka oli jo kiinni. Kylmän hien valuessa ja tärinän yltyessä odotin niin kauan, että puhelu ohjautui vikailmoituksiin.

Vikailmoituspoika ilmoitti, ettei hän voi tehdä asialle nyt mitään, eikä sille tehdä myöskään huomenna, koska on helatorstai ja aspa yhä kiinni.

Mediavieroitusoireet tekivät äkkirynnäkön. Hiiviskelin Vallettan esikaupunkien kapeilla kujilla kytäten ilmaisia wifi-yhteyksiä kuin heroinisti fiksejään. Parvekkeelta kuikuilin naapurin televisiota.

Soitin operaattorille jälleen perjantaina. ”Asiakaspalveluumme on tullut paljon puheluita ja jono on aivan täynnä.”

Jumalan tähden, antakaa minulle nyt jotain mediaa! Tekstiä, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa – kaikki kelpaa. Ihan kaikki. Maksan mitä tahansa!

Mutta mitään ei tapahtunut. Asiakaspalvelussa oli koko ajan jonoa kuin neuvostoliittolaisessa lihakaupassa.

Oli palattava takaisin kujille.